Kategoria: Havaintoja (Page 49 of 71)

Toin tänään kotiin uuden perheenjäsenen, joka nyt odottaa pakkauksesta purettuna, kiiltäväkylkisenä ja kauniina pöydällä toimenpiteitä, jotka saavat sen toimintakuntoon. Tätäkö on äidin onni? Oi. Viime kesänä uutta kapulaa hankkiessani mainitsin taipumuksestani nimetä tärkeitä tarvekapineitani, ja toisin kuin edelleen nimeään vastaan haraava kännykkä, tämä rouva on prosessoriaan myöten Tellervo. Ja mikäpä siinä, minä olen aina sympatiseerannut entistä presidentin rouvaa. (Irmelin seuraava määränpää taitaa olla romuttamo, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, ettei liitoksissaan nitisevä yhteistyösopimus irtisanoudu ihan vielä.)

Vaan saapa nähdä kuinka äidillinen olo on muutamana seuraavana päivänä, kun asentaminen alkaa.

Seikkailuni tietokoneliikkeiden ihmeellisessä maailmassa jatkuivat eilen alaotsikolla Asiantuntija mukana. Tehtyäni itse alustavan katselmointikierroksen pidin parhaana ottaa varsinaiseen hc-kartoitukseen mukaan sen ihmisen, joka on huolehtinut rautaostoksistani jo monta vuotta, ja tietää minuakin paremmin mitä ja minkälaisen koneen tarvitsen. Koska en itse jaksa innostua näytönohjainten muistista tai liitäntöjen määrästä, enkä liioin ole minkään tietyn merkin fanaattinen kannattaja, on hyvä että on joku, joka näistäkin asioista tietää ja välittää.

Ja kuinkas kävikään. Yhtäkkiä konetta ei enää myytykään minulle, vaan myyjät paasasivat myyntipuhettaan seuralaiselleni niin, että sain itse kaikessa rauhassa sulautua tapettiin. Ennätyksen teki se myyjä, jonka teknisiä termejä vilisevä puhetulva ei keskeytynyt kuin 10 sekunniksi kerrallaan koko sen 25 minuutin ajan (otin kellosta aikaa), jonka jaksoin liikkeessä seisoa. Ei auttanut, vaikka yritin kauniisti sanoa, että voisimme harkita tässä hieman; suomeksi: voisitko poistua hetkeksi. Turha kai sanoakaan, että kauppoja ei tullut; ei, vaikka kone oli tehokas ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, joskin ruma. Tällainenkin seikka kun voi vaikuttaa. Mies kyllä innostui koneesta sitten minunkin puolestani, mutta ymmärsi hyvin, etten halua pöydälleni ja elämänkumppanikseni sellaista aparaattia, joka ei myös miellytä silmää.

Mutta löytyipä sentään yksi paikka, jossa minä olin asiakas, jota palveltiin. Mukava myyjä, mukava liike, hyvä ja asiallinen palvelu, pätevä ja katseenkestävä kone, jonka hinta asettui tarjousten keskikastiin ja joka sai asiantuntijaltakin hyväksynnän. Sen menen huomenna ostamaan. Samalla voisin antaa myyjälle psykologiasta kympin.

Kas tässäpä tutustumisen arvoinen kirja ihmisten odottamattomista toimintatavoista ja siitä, kuinka näitä tapoja voisi ehkä hyödyntää suunnittelussa: Thoughtless Acts?: Observations On Intuitive Design. ”People unconsciously perform ultraordinary actions every day, from throwing a jacket over a chair back to claim the seat, or placing something in the teeth when all hands are full. These ’thoughtless acts’ reveal the subtle but crucial ways people behave in a world not always perfectly tailored to their needs. Thoughtless Acts? is a collection of dozens of (often humorous) snapshots capturing such fleeting adaptations and minor exploitations. This method of observation demonstrates the kind of common-sense approach that can inspire designers and anyone involved in creative endeavors.”

Kannattaa katsastaa myös kirjalle omistettu verkkosivusto, jossa lukijatkin pääsevät ääneen. [via]

Kysyiköhän joku joskus lempikukkaani? No, tässä se on. Suora tie sydämeen. Se helppoa on. Jotkut ne osaa.