Kategoria: Havaintoja (Page 44 of 71)

Heti kun ennätän Karjalasta pois, niin eikö siellä jo mene tietokoneet sekaisin: Joensuun kaupungin tietojärjestelmä romahti. Tähän saakka Joensuussa onkin ollut käytössä kertakaikkisen ainutlaatuinen systeemi, sillä ”tietotekniikkajohtaja Kari Alvilan mukaan levyjärjestelmän pitäisi olla sataprosenttisen toimintavarma. Levyjä on rikkoontunut ennenkin, mutta järjestelmä on aina toipunut poistamalla rikkoontuneen levyn käytöstä.” Onpahan muuten ensimmäinen kerta, kun kuulen sataprosenttisesta toimintavarmuudesta ja teknisestä järjestelmästä puhuttavan samassa lauseessa. Siinä on myyjä osannut hommansa.

Yön aikana voi tapahtua omituisuuksia. Niin kuin vaikka se, että tietyt sähköpistokkeet ovat mystisesti lakanneet toimimasta. Ukkosta? Mutta sen lisäksi on tapahtunut se, mitä sokean luottavaisena en koskaan uskonut tapahtuvaksi: Iki.fi on alhaalla, ja melkein kaikki sähköpostit motissa sen myötä. Jossain lienee posahtanut siis vähän isommin. Jos siis on tarvetta lähestyä meilitse, niin matkalla.org-päätteellä varustettu osoite on tällä hetkellä se luotettavin.

Päivitys klo 10.14: Iki toimii taas.

Kokoonpanolinjalla ihmetellään sitä, ”miksi aina jää mieleen vain ensimmäisen lomanjälkeisen työ/koulupäivän sateisuus, joka kontrastoi edellisenä vapaana päivänä vielä vallinneen lenseyden kanssa”. Niinpä.

Loma lienee onnistunut, koska normaalista poiketen en ollutkaan unohtanut salasanaani, vaan käyttäjätunnuksen. Voin kertoa, että olo on tuntunut joskus fiksummaltakin kuin takoessani kymmenettä kertaa nimeni eri variaatiota ruudulle.

Eilen parvekkeelleni eksyi ilmeisen loukkaantunut orava (ne villiviinit!), joka ei osannut omin avuin pois, vaan raahautui säikähtäneenä parvekkeen laitoja pitkin, kun raotin ovea. En tiedä kumpi pelkäsi enemmän: henkitoreissaan oleva otus minua, vai minä pientä jyrsijää. Sieluni silmillä näin jo kauhukuvia siitä, miten se säntää sisään ja kuolee jonnekin tavoittamattomiin sohvan taa, tai kituu pitkään parvekkeellani, kunnes varis päättää nokkia sen kappaleiksi. Juu, biologia ei ollut vahvin kouluaineeni. Eikä talonmieskään ollut kotona, sillä ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin se, että jonkun pitää tulla tekemään asialle jotain, kun en itse osaa. Vähänkö hävetti moinen luonnosta vieraantuminen.

Näissä mietteissä suunnistin sovittuun tapaamiseen, mutta orava askarrutti aina vain. Vaikken mikään suuri eläintenystävä olekaan (kissat poislukien), en silti voinut olla olematta huolissani kituvasta kurresta. Olisiko eläinrääkkäystä olla tekemättä mitään? Seuralaiseni kuunteli huoltani ja ehdotti muitta mutkitta, että soittaisin poliisille. Poliisille?! Ihan kuin poliisilla ei olisi muitakin hommia kuin tulla pelastamaan parvekkeelle tipahtanutta oravaa, protestoin. Suuri oli onni ja huojennus, kun kotiin palatessa huomasin oravan kadonneen. Mutta silti jäin miettimään korrektia toimintatapaa.

Aamun hesarista sain lukea, että orava parvekkeella ei sittenkään olisi ollut älyttömin aihe soittaa poliisille. ”Lokilla jalka kipeänä kauppatorilla, vaskitsa pyöräkellarissa, pulu kaksi tuntia lyhtypylvään päässä, kiinni jäätynyt joutsen, orava kenkäkaupassa”, luetellaan kolumnissa (€) Helsingin pelastuslaitoksen tehtäviä viime vuosilta. Puna kohosi poskille, kun kirjoittaja alleviivasi syyksi luonnosta vieraantumisen, jonka rivien välistä voi tulkita myös helsinkiläistymiseksi. Ehkä eläinpelastusyksikkö olisi tosiaankin tarpeen, mutta saisipa jostain myös maalaisjärkeä kaupunkilaisen päähän.