Kategoria: Havaintoja (Page 35 of 71)

Palveluntarjoajani ”palvelu” pykii jälleen, tuloksena ajoittaista jumittamista, välillä jopa blogin tavoittamattomuutta sekä kommenttien katoamista maatakiertävälle radalle. Saman katon alla majaileva (majaillut?) toveri Schizokin on kadonnut keskuudestamme. Pitäisi hankkia uusi isäntä, mutta pelottaa jo etukäteen muuton vaivalloisuus, etenkin kun olen kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka sopimuksen irtisanominen kyseisestä puulaakista ei olekaan ihan simppeli juttu. Vapaaehtoisia? Suosituksia?

Jotain vastaavaa tapahtui myös tovin pimennossa olleelle UX Magazinelle, joka on nyt palannut linjoille. Eivät ne silti ole tauonkaan aikana onnistuneet löytämään etusivunsa merkinnöille päivämääriä.

Haavelistani sai jatkoa, kun epähuomiossa kävelin Kaasuvalon ohi matkalla Hakaniemeen. Liikkeen ikkunassa napotti kaunein koskaan näkemäni uuni, jonka nimi ei suotta ole Chiantishire Royal.

Pikkiriikkinen harmin paikka on se, että kyseessä on kaasuhella, joka minulla on nytkin, ja johon suhtaudun pelonsekaisella kunnioituksella – paino sanalla pelko (eikä ihana viininpunainen väri sovi yhteen edellisessä merkinnässä esitellyn jääkaapin kanssa!). Käytettävyydessäkin on toivomisen varaa, ainakin noviisikäyttäjän ollessa kyseessä. Nykyisen hellani kanssa olen kokenut samanlaisia kauhuja kuin tietokoneen kanssa aikanaan: räjähtääkö se, jos painan väärää nappia? Tosin kaasuhellan suhteen räjähdysvaaralla on hiukan enemmän todellisuusperää. Mutta liesi on niin kaunis, että olisin valmis yrittämään ja opettelemaan. Don Norman saattaisi sanoa tähän: ”After all, attractive things work better.”

—
Muita huomioita: miksi vaatekaupoissa myydään nykyisin vain hihoja? Hintaa hihoilla on kumminkin ihan kokonaisen vaatteen verran. Kyllä siinä kuluttaja tuntee itsensä jymäytetyksi, kun menee toiveikkaana kiskaisemaan rekistä lupaavan näköistä vaatekappaletta, joka paljastuu pariksi hihoja. Argh!

Kahvilassa asiakasparka erehtyi jäätelöaltaan äärellä kysymään ”ihan tavallista vaniljajäätelöä”. Jäi nuolemaan näppejään. Mitäs ei crema bella café latte kelvannut.

Vanha oli vallattu, tällä kertaa Tampereen toimesta. Enpä muistakaan, että olisin aikaisemmin elämässä päässyt juttusille paksua Tampereen murretta ääntävän sirkuspellen kanssa, joka halusi tietää viihdyinkö tapahtumassa: ”Noo mitä nää pirit?”, Eetu-pelle penäsi kun olin poistumassa paikalta. Ja minähän pidin! Leppoisa tunnelma, eikä ylenpalttisesta tuputuksesta tietoakaan. Menivätköhän kesälomasuunnitelmani nyt uusiksi.