Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Havaintoja (Page 29 of 71)

Silkkaa mainostusta

Pienenä minulla ei ollut nukkumaanmenoaikoja – varmaan pääasiassa siksi, etten olisi kuitenkaan niitä totellut. Koskaan en kuitenkaan myöhästynyt koulusta tai valitellut aamuisin väsymystä; aamuvirkku pienestä pitäen, siis. Sen sijaan sain majoittautua iltaisin patjan kanssa television ääreen, ja tulin nähneeksi monia sellaisia sarjoja, jotka monilta ikäisiltäni ovat jääneet pimentoon. Mutta sarjojakin enemmän minua kiinnostivat mainokset. Mainokset olivat jopa siinä määrin mieluisia, että saatoin torkkua muut ajat ja herätä varta vasten niitä katsomaan. Mainosmaakaria minusta ei kuitenkaan tullut.

Mutta tämä mainosten viehätys sen sijaan muistui elävästi mieleeni nähtyäni äsken Nelosen kavalkadin tämänvuotisilta Cannes Lions -mainosfestivaaleilta. Kertakaikkisen upeita teoksia! Festivaalien sivuston käytettävyys itkettää, mutta siitä viis: katsokaapa vaikka Guinnessin voittajamainos, oma suosikkini Hondan Choir, tai ihanasti käytettävyystyöläisen sielua kutittava Toyotan Humanity. En voi kuin huokaista ja ihailla… ja ehkä katsoa vielä pari mainosta.

Postia laatikoissa

En pistäisi ollenkaan pahakseni, jos sähköisen postilaatikkoni yhteyteen saisi liimattua kyltin, joka kieltäisi kiertokirjeet ja hupilinkit samaan tapaan kuin oikean postiluukun yllä evätään mainokset ja ilmaisjakelut. Spämmerit ovat luonnollisesti niin kuin lähikorttelin kebab-pitserian ulkomaankieliset apupojat: ne eivät kielloista piittaa, vaan tunkevat pitsamainokset jokaiseen luukkuun, ja vielä talon ilmoitustaulullekin kaupan päälle.

Mutta ehkä kiertokirjeet ovat niin kuin vanhojen, sittemmin etäisiksi käyneiden tuttujen joulukortit: kun ei ole enää muuta sanottavaa, niin jääväthän ainakin ne. Eipä ihme etteivät ne ilahduta.

Se voisi olla yksinkertaista

Tänä kesänä, ei, viime vuosina, olen moneen otteeseen kiroillut erilaisten mobiilien sovellusten käyttämisen kankeutta. Erityisen tahmeaa on mobiili surffailu, enkä ole vieläkään oppinut erottamaan sitä, milloin kyseessä on jokin wap-palvelu (joka vaatii tietenkin erilaisten asetusten käyttämistä) ja milloin taas operoidaan silleen, niinku junou, normaalisti. Asetusten muuttaminenkin lennossa kun on ainakin pari voimasanaa heruttava toimenpide. Surffailuavuksi on ehdotettu ties mitä hilavitkuttimia, mutta kyllähän sen selailun pitäisi olla helpompaa ilmankin.

User Centered -blogissa puetaan sanoiksi omatkin ajatukseni siitä, kuinka homman pitäisi toimia. Esimerkkinä on säätietopalvelun käyttö (joka ei ole ainakaan minulta onnistunut vielä millään tavalla, vaikka olen kuullut huhuja, että sellaisiakin palveluja on).

  1. Valitaan ohjelma puhelimen valikosta.
  2. Syötetään postinumero tai kaupungin nimi.
  3. Se on siinä.

No, näin helpostihan homma ei toimi minkään applikaation kohdalla, sen tietää jokainen. Ehkä lähimmäksi toimivinta kokeilemistani on päässyt Fonecta Finder, vaikkei sekään ihan ongelmaton ole. Surffailu sen sijaan on, selaimesta riippumatta, auttamattoman kömpelöä, vaikka sen pitäisi tietokoneeseen verrattuna olla monin verroin helpompaa.

Muita viime aikoina havaittuja, asiaankuulumattomia outouksia: kahvi ei maistu (töissä). Yleensä se on merkki siitä, että olen flunssassa tai muuten sairas, mutta nyt ei pitäisi olla mitään tautia kytemässä. Hyvin, hyvin outoa. Sen lisäksi itikat, ne muutamat tänä kesänä havaitut, tuntuvat olevan kasvupyrähdyksen saaneita metrisiä mutantteja. No, ainakin yli sentin mittaisia. Ja ne kaikki kokoontuvat makuuhuoneeni ikkunalle kuolemaan. Hmm? Päälle päätteeksi niskani on sitä mieltä, että voisin siirtyä tietokoneen äärestä nk. muihin töihin, mitä ne sitten ikinä voisivatkaan olla. Kukkia ja sidontaa olen kyllä harkinnut.

np. Michael Jackson: Do You Remember (Miihkali oli joskus niin hyvä)

Älkää jättäkö kitumaan

Kun otetaan

  • helle
  • jyskyttävä päänsärky
  • bussi täynnä meluavaa nuorisoa
  • epäkunnossa olevat iskunvaimentimet
  • istumapaikka takapenkin taimmaisessa kolossa
  • vierustoverin tanakka teinihiki (olin jo ehtinyt unohtaa)
  • täysillä möykkäävä tietokonepeli

ovat maanpäällisen helvetin ainekset aika hyvin kasassa.

Viikonloppu, ihanaa.

Se tärkein varuste

joey.jpgpni osti repun, ja kuten pitkästä merkinnästä voi lukea, se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Nelivaiheiseen ostoprosessiin sisältyy monenlaista vertailua, tutkimista ja eri liikkeissä juoksemista, mutta kaiken taustalla lienee se, että asiakas tietää tarkkaan mitä haluaa. Koska reppu on minunkin tärkein apuvälineeni tai asusteeni, ihan kuinka vain, tiedän tasan tarkkaan kuinka hankalaa juuri oikeanlaisen mallin löytäminen voi olla. Tarjolla on paljon tauhkaa kaikissa hintaluokissa, niin kuin pnikin huomasi:

”Massa remmar och onödiga små fack. Så små fickor att man inte ens får handen in i dem. Tjafs. Vissa modellers yttersta ficka är helt öppen: en veritabel regnvattensamlare liksom. Inte bra.”

Virheostoksiakin on tullut tehtyä, ja niiden ostosten hedelmistä nauttivat paraikaa mm. Fidan asiakkaat. Yhä reppuja on säilössä kymmenkunta, sillä siinä missä useimmilla naisilla on käsilaukkuja, minulla on eri tilanteisiin sopivia reppuja. Kesällä se on pienempi ja mielellään kirkkaanvärinen (tänä kesänä oranssi), käytännöllisyydestä kuitenkaan tinkimättä; vähän pidemmillä reissuilla lahjaksi saatu puolirinkka; paljon materiaalia mukaan vaativissa asiakaspalavereissa monilokeroinen ja asiallinen tilaihme. Jopa tietokonelaukkuni muuntuu repuksi. Arkireppuni on punainen sateenkestävä Bedrock, jossa on juuri optimimäärä lokeroita ja tilaa, sekä ehdottoman ergonominen muotoilu. Käytettävyys ei siis ole ihan yhdentekevä juttu laukkuostoksillakaan, olen huomannut.

Aiheeseen sopivasti myös aamun Hesarissa puhutaan miehistä ja laukuista (€), ja etenkin siitä, kuinka vaikeaa miehille on laukkuja myydä. Useimman miehen tärkein kuljetuspakaasi kun on housun- tai takintasku, sillä olkalaukkuja pidetään vieläkin naisellisena vaihtoehtona. Senhän sai kokea myös Frendien Joey aikanaan manbaginsa kanssa, niin käytännöllinen kuin se olisi ollutkin:

Chandler: Wow! You look just like your son Mrs. Tribbiani!
Joey: What? Are you referring to my man’s bag? At first, I thought it just looked good, but it’s practical too. Check it out! It’s got compartments for all your stuff! Your wallet! Your keys! Your address book!
Ross: Your make-up!

Samainen Hesarin juttu kertoo, että ensi syksynä miehille tarkoitettuja laukkuja on tulossa isojen muotitalojenkin valikoimiin, mutta mahtavatko ne silti meille rantautua? Mitä metroseksuaalit edellä, sitä tavallinen mies perässä? Ainakin Englannissa trendi on jo havaittavissa, kertoo Guardian Papa’s got a brand new bag -artikkelissaan (jonka lisäherkkuna on laukun ostajan valintaopas miehille). Silloin käytännöllisyys ja käytettävyys nousevatkin myyntivaltteina etualalle:

”With all the skinnier-fit clothing, where do you fit everything? Can you get your mobile phone in your back pocket without it slipping out? You do need somewhere to put these things now clothing has got slicker and skinnier. […] Laden with more gadgetry than ever, from iPods to BlackBerrys, they [men] realise they not only need a bag for work but could use a weekend bag and perhaps even a casual bag. Men are just coming round to the fact that bags are a useful idea. If you are a suitwearer, the last thing you want to do is to be carrying things about in your pockets. You’ll look like a sack of potatoes in a week.”

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑