Ensimmäiseksi kotiin palattuani olohuoneen lamppu räjähti.
Ryhdyttyäni imuroimaan lampunsirpaleita paloi sulake.
Olisi pitänyt jäädä Turkuun.
Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Villasukkia toivoin, villasukkia sain. Käytettävyydeltäänhän ne ovat todistetusti aivan ylivertaiset.
Ja aika mukavan jouluaaton muutenkin.
Helsingin keskusta oli omituisen hiljainen tontun kierrellessä melkein viimeisellä lahjanjakoreissullaan. Olin ennalta varautunut jonoissa kiilaaviin mummoihin ja lastenvaunuilla töniviin kiukkuisiin äiteihin, mutta ilokseni olin väärässä. Kaduilla oli tilaa, kahvilaan mahtui istumaan. Päivän hyvänä tekona palautin bussista löytyneen kännykän omistajalleen. Tuntui melkein joululta – ja johan se aatto huomenna onkin.
Taidankin mennä laittamaan porkkanalaatikon uuniin.
Tänään on talvipäivänseisaus, viimeinen työpäivä ennen joululomaa ja yllättävän virkeä aamu varjopikkujoulujen jälkeen. Kiitokset emännälle ja paikalla olleille – etenkin mukaan rohjenneille uusille blogituttavuuksille, sekä heille ”vanhoille”, joita en ollut ennen tavannut (kyllä, Sami, tämä koski etenkin sinua)! Harmittamaan jäi vain se, että PA kirmasi paikalta ennen kuin vanha täti ehti kunnolla tajutakaan, höh. Mutta raporttia on lupailtu, joten jään sitä odottelemaan…
Kun on tarpeeksi monta kertaa antanut käyntikorttinsa samalle ihmiselle, alkaa paitsi hävettää, myös ihmetyttää se, miksi jotkut kasvot eivät vain jää mieleen. Minulla on kyllä ilmiömäinen nimi- ja naamamuisti – harmi vain, että ne eivät aina yhdisty. Huomattavasti useammin muistan tavanneeni jonkun ihmisen, mutta en vain tiedä että missä, kuin että en muistaisi ollenkaan.
Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan kasvot todellakin jäävät keskivertoasioita paremmin mieleen, muttei välttämättä kovin vaivattomasti: kasvoja pitäisi katsella kohtuullisen kauan, että muistijälki syntyy. Puolessa sekunnissa näin ei vielä tapahdu, mutta kun aikaa kasvatetaan neljään sekuntiin, muihin objekteihin verrattuna kasvot muistetaan paremmin.
”The researchers believe that our experience with faces explains this advantage. This theory is supported by the fact that the advantage was only obtained for faces encoded in the upright orientation, with which we are most familiar. Faces that were encoded upside-down showed no advantage over other objects.”
Tutkimusuutisesta ei selviä se, minkälainen vaikutus ikääntymisellä tai vaikkapa tukan värin muuttumisella on muistikuvaan. Olen joutunut muutamankin kerran huvittavaan tilanteeseen tunnistettuani aikuisiällä ala-asteen auskultantteja, vaikka nimet ovat unohtuneet. 25 vuotta ensitapaamisen jälkeen on vain joskus vaikea hahmottaa, että vastapuolen mielikuva, jos sitä on, on seitsenvuotiaasta, ei päälle kolmikymppisestä.
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑