Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Olen tähän saakka välttänyt kommentoimasta kurosteluja mihinkään suuntaan, mutta tämä Ylen uutisen sanamuoto sai melkein kahvit läikkymään nenän kautta näppikselle:
Tiedotustilaisuudessa Kuroselta kysyttiin, miten hän kokee saamansa valtavan julkisuuden.
-Inhottavaa, vastasi Kuronen.
Sen jälkeen hän antoi kirjastaan haastatteluja eri tiedotusvälineille puolisen tuntia.
Rok.
Luulin ensin, että The Museum of Lost Interactions on vitsi, ja täytyy tunnustaa, että aika uskomattomalta se kuulostaa vieläkin. Joka tapauksessa skotlantilaisen Dundeen yliopiston vuorovaikutteisen median suunnittelun opiskelijat avasivat joulukuussa 2006 verkkoon näyttelyn unohdetuista viestimistä, joita tarkastellessa leuka loksahtaa ja ajantaju katoaa.
”These nine exhibits were donated by a group studying Interactive Media Design, who lovingly restored each to working order. Their discoveries were made whilst researching examples of interaction design that pre-dated digital technology. They also uncovered archive film, photography and packaging which places each artefact in its historical context. I know that everyone involved has been affected by the surprising similarities and profound differences between these and contemporary designs, and of how interchangeable technologies often are but how much more important social change can be.”
Todellakin! Vai miltä kuulostaa The Zenith Radio Hat, hatun ja kävelykepin yhdistelmä, jonka avulla käyttäjä pystyi kuuntelemaan radiota liikkeellä ollessaan? Tai The Social Communicator, joka mahdollisti langattoman yhteydenpidon morsetusta käyttäen? iTunesinkin juuret löytyvät jo 1920-luvulta, jolloin Acoustograph-laitteella voi ladata musiikkia puhelinlankoja pitkin.
(Kuva: MoLI)
Jaha, siinä ne taas ovat. Mitähän näillä tällä kertaa tekisi?
Edellisiä käytin steppilautana.
Tapanani ei ole tuijotella sivujeni kävijämääriä kovinkaan aktiivisesti, mutta nyt uuden kotipesän löytymisen myötä tuli mieleeni vilkaista minkälainen on uusi statistiikkapalveluni. Sitten olinkin jo pudota tuolilta, sillä aikaisempaan verrattuna kävijämäärät tuntuvat liki tuplaantuneen. Mitä ihmettä? En usko, että blogin taso olisi yhtäkkiä räjähdysmäisesti noussut. Hassunhauskoja testejäkään täällä ei enää pahemmin ole. Hämmentävää.
Mutta mukavaa kun kävit, tule toki toistekin!
Ai niin. Tuliketun käyttäjät ovat selvänä enemmistönä, ja omena-ihmisiäkin täällä käy liki 12 prosentin verran kaikista kävijöistä, vaikka minä en iPodeista sun muista mitään ymmärräkään. Mutta se, että toiseksi eniten tänne eksytään hakusanalla ”kamasutra” (”villasukka” hyvänä kolmosena), se minua jaksaa huvittaa aina vain.
Kun ei muuta voi
on keitettävä iso
pannu kahvia
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑