Kategoria: Havaintoja (Page 16 of 71)

Eilen listaamani Työ Terveys Turvallisuus -lehden tuore numero ilmestyi tänään, ja siinä onkin monen muun jutun ohella mainio artikkeli juomattomuudesta otsikolla Ei kiitos tällä kertaa. Harmi vain, ettei juuri tätä juttua löydy verkosta, sillä soisin jokaikisen juhlanjärjestäjän lukevan sen. Ja sitten lukevan sen vielä uudelleen. Kun ei itse käytä alkoholia, niin juuri mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joutua joko selittämään omaa juomattomuuttaan tai erikseen pyytämään alkoholitonta vaihtoehtoa – etenkin silloin, kun järjestäjätaho joutuu sen jostain tiskin alta kaivamaan.

”Tarjoilujen suunnittelussa otetaan itsestään selvästi huomioon ruoka-aineallergioista kärsivät osallistujat. Pöydässä on niin laktoosittomia kuin sokerittomiakin vaihtoehtoja – miksei yhtä hyvin etanolittomia? […] Oleellista on, että alkoholittomia juomia on valmiiksi tarjolla eikä niitä tarvitse pyytää erikseen.”

Ei ole pitkä aika siitä, kun minulle tarjottiin kuohuviinin sijaan lasillista vettä. Pahvimukissa.

Miettikääpä sitä.

Yhden osan SubTV:n kovasti kohuttua ja puffattua Äijät-sarjaa katsoneena on kaikella rakkaudella pakko sanoa, että olemme tainneet saada kotimaisen vastineen Amerikan Simple Life -elämäntapakulttuuriohjelmalle.

(Kuva: SubTV)

Tänään on hyvä päivä tarjota kollegoille kakkua.

1. Muotoilija Antti Kotilainen uudessa Kodin Kuvalehden Sisustus-numerossa:

”- Kaikkihan haluavat suunnitella hyvän tuolin, Kotilainen sanoo. – Se on the esine, ihmisen kokoinen ja loputtoman kiehtova aihe. Näen tuolit persoonina, joilla on omanlaisensa luonne. On jäykkiä, pönöttäviä ja linkkaavia tuoleja, ontuva tuoli pistää heti silmään. Jos rytmit eivät ole kohdallaan, homma ei soi.”

2. Schizo-Janne: Sisustaminen ei ole köyhän puuhaa:

”Toinen järkytys oli Lundian liike. Puuverstaan haju tyrmää jo etuovella. Sanokaa te ihmiset mitä tahansa Lundian hyllyistä, mutta minä sanon niitä mauttomiksi lankuiksi. Ja hinnasta ei tuossakaan liikkeessä tingitä. Laatu ja tyylitaju ovat katalogista tingitty kokonaan pois. Yhtäkään Lundian hyllyä, sohvaa tai tuolia en kotiini kelpuuttaisi. Ja ne valaisimet eivät ole hintojensa vertaisia. Liikkeiden hinnoittelussa on myös mielenkiintoisia eroja. Yhdessä liikkeessä design-valaisin maksoi reilut 3000 euroa ja toisessa saman hökötyksen sai 1700 eurolla. Ja kyseessä ei ollut mitään muuta kuin pallon muotoon väännettyä muovia ja metallisälää.”

3. Kari Levola: Dingo – Kunnian kentät:

”Yhtäkkiä Pepen ja Quupan huoneesta kuuluu hirvittävä huuto ja rytinä. Pete ja Joppe ryntäävät ensimmäisinä siipirakennusta kohti, Pepe tulee ovella vastaan ja heittää tuolin säpäleiksi pihalle. Pepe ryntää takaisin sisälle. Quuppa on innoissaan ja hakkaa lampunjalkaa seinään. Pete tarttuu Pepeä tukasta.
– Nyt lopetat heti!
– Älä revi mua tukasta, mä en revi sua tukasta!
– Pepe!
– Älä rupee mun isäkseni!
[…] Aamulla motellin siipirakennuksen ympärille alkaa kertyä faneja jotka uskaltautuvat metri metriltä rantaa pitkin lähemmäs. Ensimmäisenä heränneet häätävät heitä kauemmas. Quuppa ja Pepe ovat käyneet hakemassa kaupasta liimaa ja askartelevat rikkinäisten tuolien kanssa. Quuppaa naurattaa jatkuvalla lämmöllä. […] Jätkät kertyvät katsomaan aamuaskartelua.
– Laupiasraivo on ruvennu furnituremuotoilijaksi. Tais olla taas täysikuu.
Quuppa läpsyttää reisiään ja virnuu.
– Tänään kotona vietämme askartelutuokion kunnostamalla isän yöllä hajottamat huonekalut. Ensin keittiön pöytä, johon isä löi kirveen.”