Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Kun edessä on muutto, ei koskaan pitäisi
ellei omista pohjatonta kukkaroa.
Huokaus.
(Kuva: Smeg)
Muutama päivä sitten jostakin naistenlehdestä pisti silmään Valion lanseeraama kahvimaito, joka on ”kehitetty yhteistyössä Pauligin kahviasiantuntijoiden kanssa” ja joka ”korostaa kahvin omaa makua, valkaisee kahvin ja vaahtoutuu hyvin esim. cappuccinoon”. Huvitti, vaikka samalla panin kiitollisena merkille puolen litran pakkauksen ja maidon laktoosittomuuden, mikä on tällä toleranssin tasolla ehdoton vaatimus. Mutta että erillinen kahvimaito. Ei kai sen olisi pitänyt ihmetyttää, kun kaupan hyllyltä löytyy jo valmista maitokahviakin litran purkeissa.
Tänä aamuna lorautin vihdoin tuota ihmettä kuppiini ja katso – työpaikan parhaat päivänsä nähneellä keittimellä tehty kahviksi etäisesti tunnistamani neste muuttui silkaksi nautinnoksi suussani. Kyllä ne ovat Valiolla tienneet mitä ovat tehneet! Lisäplussaa kätevästä pakkauksesta, joka on helppo avata ja sulkea. Kuluttaja kiittää, kerrankin.
(Kuva: Valio)
Kas tässäpä hilpeä väitöskirja: Kaveriporukasta liiketoiminnaksi: Tuotannon häiriöt ja organisaation oppiminen nopeasti muuttuvassa yrityksessä. Toisin sanoen: mitä tapahtuu, kun kaveriporukka pistää firman pystyyn ja se kasvaa ihan oikeaksi, useita ihmisiä työllistäväksi yritykseksi. Kasvaako kaveruksista ihmisten johtajia, kehittyvätkö tuotantoprosessit? Huomenna väittelevä tutkija Kirsi Koistinen kertoo:
”Tutkimukseni antina on uusmediatuotantoon liittyvien myyttien ja kliseiden purkaminen tarjoamalla analyyttinen kuva erään yrityksen monipolvisesta kehityskulusta. Tutkimukseni kohdistui erään uusmediayrityksen kasvuun ja muutokseen, tuotannon hallintaan ja organisaation oppimiseen. Tutkimuksen aikana tapahtui yrityksen nopea kasvu kaveriporukasta useamman kymmenen työntekijän yritykseksi. Tutkimus toi esiin kehitysprosessiin liittyneitä kasvukipuja, jännitteitä ja ristiriitoja yrityksen tuotantotoimintaan liittyneitä häiriöitä erittelemällä. Tutkimus pureutui myös yrityksen tapoihin yrittää ratkaista eteen tulevia ongelmia.”
Eikä tarvitse lukea kuin pari ensimmäistä lukua, kun tulee jo niin tuttu tunne. Kuvaus eräästä tuotantopalaverista:
”Tuotantopalaveri kertoi itumuodossaan niistä tuotannon ongelmista, jotka myöhemmin muodostuivat olemassaolon kysymyksiksi. Palaveri pidettiin tuotantojohtajan huoneessa. Tuotantojohtaja istui pöytänsä ääressä ja osa työntekijöistä istui tuoleilla, osa ikkunalaudoilla, osa lattialla nojaten seinään. Huone oli tupaten täynnä. Ennen kokouksen varsinaista alkua porukka vaihtoi kuulumisia ja puhui joistain työasioista. Tuotantojohtaja puhui puhelimessa. Huoneessa vallitsi iloinen puheensorina. Tuotantopalaverin työkieleksi oli valittu englanti, koska yksi työntekijä oli ulkomaalainen.
Ensimmäisenä puhuttiin isosta hankkeesta ja sen aikataulusta. Kävi ilmi, että projekti piti olla valmiina seuraavana päivänä, mutta kyseistä hanketta tekevät ilmoittivat, että he eivät saa sitä valmiiksi. Tuotantojohtaja totesi, että yrityksessä ei voida enää jatkaa niin, että ei tiedetä, milloin tuote valmistuu.
[…] Kokouksen kuluessa kävi ilmi, että työntekijät eivät olleet voineet jatkaa projektia, koska siihen liittyvät paperit olivat hukassa. Tuotantojohtaja ja toimitusjohtaja tivasivat kokouksessa cd-rompun tekijöiltä, miten kauan tuotantoon vielä kuluisi aikaa. Tuotanto oli jo myöhässä. Tekijät arvelivat, että tekemiseen saattaa mennä kaksi, kolme työpäivää. Tuotannolle ei siis ollut selvää suunnitelmaa. Lisäksi kokouksessa tuli esiin, että tarvittavaa materiaalia asiakkaalta puuttui yhä. Tieto puuttuvista materiaaleista ei ollut mennyt eteenpäin, koska projektin tekijöillä ei ollut tietoa projektin vastuuhenkilöstä. Näkyvin ilmiongelma projektissa oli siis se, että se oli pahasti myöhässä. Kokouksessa tuli esiin useita taustalla olevia häiriöitä (materiaaleja hukassa, materiaaleja puuttui vielä projektin loppuvaiheessa, yhteistä suunnitelmaa ei ollut, epäselvyys tuotannon vastuuhenkilöstä). Nämä ongelmat ennakoivat tulevaa. Kyseinen cd-romppu valmistui muutaman kuukauden kuluttua.”
Tämä täytynee lukea loppuun.
[Lähde]
Piipahdin eilen nopeasti keskustassa ostoksilla, etten täysin hapantuisi kotinurkkiin, ja samalla mukaan tarttui Kari Hotakaisen uusin teos, Finnhits. Kirja, ei äänikirja – vaikka sekin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta ihan jo lukijoidensa puolesta, jos formaatista sattuu muuten pitämään. Hotakainen kun on koonnut kirjansa lukijoiksi sellaisia merkkinimiä kuin Ritva Valkama, Lasse Pöysti, Kari Väänänen, Marjo Leinonen, Jope Ruonansuu, Niko Ahvonen, Kari Tapio, Paula Koivuniemi, Maija Vilkkumaa ja Tuomari Nurmio. Vau.
Luin puolet kirjasta bussimatkalla kotiin.
Ja toisen puolen, kun olin saanut kotona takkini riisuttua.
Aika helppoa ja nopeaa, siis. Ja monissa kohdissa varsin hykerryttävää. Tuli siinä näitä vajaan sivun mittaisia kohtauksia lukiessa useampaankin otteeseen mieleen, että jos Hotakainen bloggaisi, niin se näyttäisi varmaankin juuri tältä.
(Kuva: WSOY)
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑
