Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: eLearning (Page 9 of 11)

Oppimistapoja

Opiskellako mobiilisti vai verkossa? Kas siinäpä kysymys. Saattaa tuntua irrelevantilta – vielä.

Jopa Kiinassa ollaan lähdössä kokeilemaan mobiilia oppimista englannin opiskelun merkeissä. Ihan kokonaan ei sentään opiskeluja kännykällä hoideta, vaan niin, että viikottaiset oppitunnit kuunnellaan radiosta kautta Kiinan, ja niiden tueksi kännyköihin tulee päivittäin teksti- ja multimediaviestejä, joiden sisältönä on mm. videoita ja fraaseja. Näin tiesi kertoa TheFeature. Pisteeksi i:n päälle: ”We don’t necessarily need smarter phones to enable mobile computing, in some cases we just need smarter content providers.”

Verkossa opiskelua tutkitaan tällä kertaa opettajan näkökulmasta: selvityksen alla on se, kuinka e-oppiminen vaikuttaa kouluttajan työhön. Toasiasiahan on se, ettei kenestäkään tule verkko-opettajaa vain nappia painamalla, vaan siinä tarvitaan muutakin osaamista: ”The role of the Training Practitioner however cannot simply be changed by proclaiming new progressive ideologies and different preferred forums for learning, what is needed is the fulfilment of a number of human needs and desires. It is these needs and desires which I propose to explore within my research, enabling todays training professionals to make informed decisions about their current and future career development needs.” Jos asia on lähellä sydäntä, niin kansainvälinen näkemys on myös tervetullutta – tutkimukseen voi ottaa osaa täällä (otsikosta huolimatta): The Future Role of the Organisational Training Practitioner in the UK.

Ei se koko, vaan se tekniikka

Pienille yliopistoille voi olla huomattava kilpailuetu, jos se osaa hyödyntää opetusteknologiaa, todetaan Log on, Learn, Earn Credits -artikkelissa. Princetonin mahtiyliopiston kyljessä olevan Orange County Collegen johtaja kertoo mm. kursseille rekisteröitymisen ja aikataulujen suunnittelun käyvän sutjakkaasti kannettavilla koneilla. Myös verkko-opetukseen on panostettu etenkin opiskelijoiden matematiikkafobian helpottamiseksi:

”We think we can advance the state of what we’re doing there by doing a quick online pretest to see whether they can benefit from a waiver and go right in and get to the work directly or whether they need to go through some developmental math instruction first.

And if they do, perhaps we can deliver that best by utilizing the advantages of an Internet-based online instruction program that is more responsive to their individual needs and can detail it to the learning style and the speed with which they want to learn better than they would by doing it in a traditional classroom setting. So we’re engaged right now in designing how all of those things will work to produce two outcomes — learn better and learn at a lower institutional cost.

Ja niin edelleen, ja niin edelleen, hyviä esimerkkejä on loputtomiin. Suomessa tiedän ainakin oman opinahjoni käyttävän verkko-oppimisen mahdollisuuksia mainiosti hyväkseen. Lisäksi Joensuussa alkaa huomenna opetusteknologiaa käsittelevä ICALT 2004 -konferenssi, jossa tänä vuonna keskitytään oppimisen konteksteihin, etenkin kulttuuriseen kontekstiin.

Hauskaa opiskelua

Syksy saa ikuisen opiskelijan minussa heräämään Ruususen unesta. Tätäkin viikonloppua on tullut vietettyä erinäisten opistojen kurssiluetteloita selatessa, vaikka entinenkin urakka on vielä kesken. Mutta syksyllä on ilman muuta aloitettava jotain uutta, vaikka into hyytyisikin talven pakkasiin.

Viime talvi ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Nyt kun tarjolla on toinen tilaisuus jatkaa siitä mihin jäin, on olo ollut kumman vetämätön ja motivaatio kateissa. Sisu vain ei oikein antaisi periksi jättää tätä opiskelukokonaisuutta kesken, kun kyse ei ole mistään keramiikkakurssista – joka sekin on tullut kokeiltua ja keskeytettyä. Olen aikaisemminkin rutissut verkko-opiskelun tylsyydestä ja raskaudesta, ja osa omaa piilo-opetussuunnitelmaani onkin ollut opetella pitämään tästä opiskelutavasta. Huonoin tuloksin, tunnustettakoon.

Huhtikuussa tehdyssä kyselyssä kysyttiin mm. sitä, mikä tekee verkko-opiskelusta tylsää, ja tulokset ovat kuin suoraan omasta suustani: ”What makes courses boring? Passivity was cited as a common reason for an experience that was not fun: when a learner has no control of his or her learning and is just reading – or skimming – page after page of materials. […] If a learner is motivated then a course needs to be well-enough designed to not de-motivate the learner, which happens when the content is too dry or seems too ’frivolous’ or when the usability of the course is poor.”

Alustukset ja keskustelut verkossa, muu aika nenä kirjassa esseitä vääntäen. Siinä se. Eipä juuri innosta, vaikka aihe sinänsä motivoisikin. Joskus tuntuu siltä, että Suomessa ollaan juututtu verkko-opiskelussa aloitusvuosiin (etenkin yliopistopuolella), jolloin piti vain äkkiä saada jotain verkkoon, eikä vanhoista tavoista haluta luopua, vaikka taivas on rajana verkon käytön mahdollisuuksille. Antaa siis opiskelijoiden haukotella.

Asiaa ennen viikonloppua

Käytettävyys on yksi verkko-oppimisenkin perusarviointikriteereistä, mutta muista verkkosivuista tai -palveluista poiketen sen painopiste on enemmänkin opittavuudessa – siis siinä, kuinka käytettävyys edesauttaa oppimisprosessia. Usability and E-learning -artikkelissa esitetään monia relevantteja pointteja käytettävyyden määritelmästä ja sen arviointitekniikoista oppimisen kontekstissa. Yhteenvetona vielä ehdotetaan verkko-oppimisen käytettävyyden arvioinnille tietyt vaatimukset, joihin sen tulisi vastata. Asiaa!

Miksi käytettävyys sitten jää puolitiehen hyvistä aikomuksista huolimatta? 10 vastausta: Top 10 Decisions That Reduce Usability. Valehtelisin jos väittäisin etten ole törmännyt näistä jokaiseen.

Ja tältä näyttää turvallinen internet. Psykedeliaa!

Oppia ikä kaikki

MOBIlearn-projektissa tutkitaan oppimista eri konteksteissa ja mm. mobiiliteknologioiden hyödyntämistä opiskelussa. Nyt projekti etsii osallistujia jokapäiväisen oppimisen tutkimukseen, jossa huomion kohteena ovat oppimisen paikat ja siinä käytetyt teknologiat. Tutkimuksessa on kaksi osaa: ”Firstly, keeping a diary of your normal learning activities for two weeks. A pre-formatted diary is provided, and it takes about 15 minutes per day to fill in, wither on paper or electronically (you can chose). Following this, you will be asked to complete a short questionnaire regarding your learning episodes and projects that you participate in. This will take about 20 minutes once every two months for eight months.”

Jaksaisikohan tähän osallistua? Periaatteessa voisi olla hyvinkin mielenkiintoista yrittää tietoisesti hahmottaa milloin asioita tulee opittua – etenkin nyt, kun ne ”viralliset” opiskelut ovat harmillisesti jääneet muiden kiireiden jalkoihin. Kiinnostuneille lisää tietoa: Study of Learning Episodes.

[Lähde: UsabilityNews]

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑