Kategoria: eLearning (Page 8 of 11)

Verkko-oppimisessa on joskus helppo vetää överiksi, kun tarjolla on monenlaista mahdollisuutta tuoda opiskelijalle virikkeitä mm. liikkuvan kuvan, tekstin, animaatioiden, videon, äänen ym. avulla. Kun siihen lisätään vielä vuorovaikutteisuus ja opiskelijan mahdollisuus osallistua itse esim. tekemällä testejä, kommentoimalla keskustelupalstalla tai vaikkapa jättämällä ääniviestejä muille opiskelijoille, ollaankin jo melkoisessa suossa.

Tiettyyn pisteeseen saakka erilaisten medioiden käyttö tukee opiskelua ja parantaa käyttäjäkokemusta, mutta liika on aina liikaa. Kaksoiskoodausteorian mukaan visuaalinen ja verbaalinen informaatio yhdessä stimuloivat aisteja ja jopa parantavat muistamista. Voice and Text: An Exploration of Modality Effects in Computer-Aided Instruction -artikkelissa esitellään tutkimustulos, joka kyseenalaistaa tätä väittämää: teksti ja ääni yhdessä ennemminkin vaikeuttavat oppimista kuin parantavat sitä. ”Given the current findings, courseware designers may give serious consideration to the feasibility of including a narrative component to instructional media, limiting the use of narrative adjuncts to visual rather than textual information, especially when considering the high cost of its implementation.”

On joitakin ammatteja, jotka soisin opiskeltavan ihan kasvotusten opettajan kanssa luokkahuoneopetuksena. Niin kuin vaikkapa lääkäri. Tai lentokapteeni. Tai kampaaja. Tämä uutinen sai kulmat kohoamaan: Kampaajamestariksi voi opiskella verkossa. ”Oppilaat toimittavat tehtävistään digitaalisia kuvia, jotka tarkastetaan verkossa. Tietokoneen lisäksi kurssilaisilla täytyy siis olla digikamerat. Jonkin verran kuvankäsittelyäkin joutuu tekemään.” Kääk! Kuinkahan pitkälle pääsisi pelkällä hyvällä kuvankäsittelytaidolla?

Sähköpostiin putkahti tiedote: Uusi Piirtoheitin-verkkolehti on ilmestynyt. ”Piirtoheitin raportoi, esittelee ja erittelee verkon opetuskäytön eri puolia. Lehti julkaisee yksityiskohtaisia ja perusteellisia kuvauksia opetustilanteista, kursseista ja välineistä. Uusi verkkolehti haluaa myös nostaa kirjoituksissa tai niistä käytävissä keskusteluissa esiin kiinnostavia teemoja, onnistuneita suorituksia ja epäonnistumisia. Tavoitteena on liittää yksittäistapauksista saadut kokemukset osaksi laajempaa verkkopedagogista kehittelytyötä.”

Piirtoheittimen taustalla on joukko Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan verkko-opetusihmisiä. Tässä ensimmäisessä numerossa käsitellään, yllätys yllätys, verkko-oppimisympäristöjä, mutta onpa joukkoon mahtunut myös oiva artikkeli pahasta PowerPointista. Toivon lehdelle pitkää ikää!

Tietokoneista ei olekaan oppimisen tehostajiksi, kertoo BBC:n uutinen: Computers ’do not boost learning’. Elinikäisen oppimisen ajatus verkon välityksellä ei ole ottanut tulta alleen ainakaan aikuisopiskelijoiden keskuudessa, sillä konetta halutaan käyttää pääasiassa vain harrasteluun, ei vakavaan opiskeluun. Syyksi on esitetty mm. sitä, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa, ja että etenkin vanhemmalle väestönosalle tietokoneen käyttäminen itsessään on jo opiskelun paikka.

Sitä jutussa ei huomata, että verkko-opiskelemattomuudella saattaisi olla sosiaalinenkin puolensa. Eiköpähän vain omien vanhempien ikäiset ihmiset halua mieluummin opiskella toisten joukossa kuin kököttää kotona koneen ääressä. Työikäisetkin saavat varmasti ährätä tarpeeksi tietokoneilla arkisin, miksi sitten myös vapaa-aikana? Verkko-opiskelusukupolvi taitaa olla vasta kasvamassa. Samalla kuitenkin toivoisin, että ihan koko elämä ei jää ruudun ääreen, vaan että ne kansanopistojen kurssit edelleen täyttyisivät ei-niin-vakavahenkisistä opiskelijoista.