Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: eLearning (Page 7 of 11)

Opettajat bloggaamaan

Kotimaisesta tutkivaan oppimiseen suunnatusta Fle3-oppimisympäristöstä ollaan julkaisemassa uutta versiota. Joskus aikaisemmassa elämässä tuskastuin Fle:n kehnoon käytettävyyteen, enkä sen koommin ole siihen kajonnut, mutta nyt saattaisi olla hyvä hetki käydä katsastamassa viimeismmän version tilanne. Hyvänä pontimena aikeelle toimii uuden version yksi uusi merkittävä ominaisuus: opettajan kurssikohtainen blogi. ”Kurssikohtaisella weblogilla opettaja voi yhdellä verkkosivulla tiedottaa opiskelijoita kurssin tapahtumista, ohjata ja opastaa sekä antaa vihjeitä siitä mihin suuntaan opiskelijoiden kannattaisi seuraavaksi suunnata tutkivan oppimisen prosessissaan. Weblog on näkyvissä avoimesti verkossa ilman kirjautumista Fle3:seen. Tällä tavalla kurssin weblog toimii myös kurssin kotisivuna”, sähköpostitiedotteessa kerrotaan.

Käsittääkseni mistään pioneerityöstä ei ole kyse, vaan Helsingin yliopiston puolella samaa lie jo kokeiltu (tai sitten olen nähnyt unta), mutta hieno juttu joka tapauksessa. Blogidemoa voi vapaasti kokeilla kuka tahansa.

Yhteisöllistä opiskelua

Verkko-oppimista on taas tutkittu, ja mikäs siinä, kyllä tähän maailmaan tutkimusta mahtuu. Yhteisöllisen verkko-oppimisen rakenteita -tutkimuksen kohteena oli kaksi avoimen yliopiston verkkokurssia, joiden tiimoilta analysoitiin opiskelijoiden asenteita yhteisöllistä ja verkko-opiskelua kohtaan, oppimismotivaatiota, yhteisöllistä tiedonrakentamista sekä opettajan ohjausrooleja. Kävi ilmi, että verkossakin opiskelijat ovat varsin heterogeenista sakkia, mutta silti kykeneviä samantasoisiin suorituksiin. Opettajan keskeinen rooli korostui nytkin. Kokonaisuudessaan tutkimus julkistetaan 25.1., jonka jälkeen sen voi lukea mm. avoimen yliopiston sivuilta.

Uutinen: Tutkimus verkko-oppimisesta valmistunut
Kutsu: Tutkimus verkko-oppimisesta julkistetaan

Tietoturvakoulun penkille

Koska aamun lehtikin näki asiakseen aiheesta mainita, piti käydä tarkistamassa eri yritysten ja yhteisöjen yhteistyössä toteuttama Tietoturvakoulu. Vaikka ensisijaisena kohderyhmänä ovatkin koululaiset, opettajat ja vanhemmat, koulun penkille sopii istua kenen tahansa. Katsoin läpi ”isommille oppilaille” suunnatun Ryhmä Rooman tarinan, ja sen leppoisa toteutus vetosi kyllä tällaiseen vähän vanhempaankin oppilaaseen, vaikkei sisällöllisesti uutta tietoa tullutkaan. Vastaavanlaisista konkreettisista esimerkeistä olisi hyötyä varmasti vähän vanhemmillekin – mietitäänpä vaikka sitä kasvavaa määrää eläkeläissurffailijoita, joilla työelämän tuomia perustietoja ei välttämättä ole. Tietoturvaopas on hyvä ja hyödyllinen, mutta käytännönläheisyys ei koskaan ole pahasta.

Tuntoa oppimateriaaleihin

Edelleen opiskelutematiikassa pysyäkseni – uutinen Euroopan Tiede ja Teknologia -lehdessä kertoo, että Tampereen yliopistossa kehitetään tietokonepohjaista ympäristöä, joka tukee ja aktivoi näkövammaisten ja näkevien lasten yhdessä oppimista: Tuntoaisti mukaan tietokonesovelluksiin. ”Järjestelmässä kuvallista tietoa esitetään näkövammaiselle lapselle tuntoaistin ja tilaäänen avulla. Näin eri aistein saadut tiedot korvaavat ja täydentävät toisiaan.”

Tuntoaistimukset mahdollistavan käyttöliittymän rakentaminen on niin uusi juttu, että tamperelaiset ovat maailmanlaajuisestikin edelläkävijöitä asian suhteen. Projektissa on myös otettu oikeat käyttäjät, 6-15-vuotiaat näkövammaiset lapset, mukaan suunnitteluun heti alusta alkaen, mikä on enemmän kuin perusteltua, kun kyseessä on näinkin spesifi kohderyhmä. ”Testaajilla eli lapsilla on hankkeessamme tärkeä rooli. Sovelluksemme kehittäminen perustuu siihen, mikä käyttäjän kannalta toimii ja mikä ei. Tämän vain lapset itse voivat kertoa”, kertoo projektin koordinaattori. Saman faktan muistaminen on hyödyllistä minkä tahansa ohjelman tai verkkosivujen suunnittelussa. Käyttäjä rulz!

Verkko-opiskelun laatu ja taito

Ylen verkkomediassa, Yle Mikaelissa, on puhetta verkko-opetuksesta: Verkko-opetuksen laatu ei ole vielä kummoisissa kantimissa. ”[…] tällä hetkellä taidokkuus ajaa vielä käytettävyyden ohi. Tutkimuksissa on huomattu, että vain pieni osa opiskelijoista oppii verkossa itsekseen lukemalla ja tekemällä tehtäviä, ja valtaosa tarvitsisi ohjausta ja opetusta. […] Käytettävyyteen liittyvät perusasiat ovat kuitenkin yleensä vielä kehittäjiltä hukassa.”

Verkossa opiskeleminen ei ole ihan maailman helpoin juttu, vaikka sitä tarjotaankin hanakasti lääkkeeksi milloin mihinkin kehitystarpeeseen. Verkossa toimiminen vaatii erilaisia taitoja kuin reaalimaailmassa askarointi, ja kun yhtälöön lisätään uuden oppiminen, venytetään käyttäjän kapasiteettia aika äärirajoille. Käytettävyyden merkitys korostuu entisestään, kun opiskelun pitäisi olla nopeaa ja tehokasta. Lisäksi pedagoginen käytettävyys edellyttää, että aineiston pitää olla paitsi käytettävää myös hyödyllistä ja oppimista ja ohjausta tukevaa, Ylen jutussakin mainitaan. Oman työn ohessa virka-aikana tapahtuva verkko-opiskelu vaikuttaa vielä monessa kohtaa urbaanilegendalta – hatunnosto sille, joka pystyy arkirutiineista ja toimiston melskeestä irrottamaan aikaa opiskelulle. Viisi minuuttia siellä ja kymmenen täällä ei tunnu kovin mielekkäältä.

Pari päivää sitten juttelin kollegan kanssa samasta aiheesta – pohdiskelimme sitä milloin verkossa opiskelu on mielekästä ja milloin ei. Hesarin yleisönosastolla oli pari päivää sitten kirjoitus, jossa verkko-opiskelua ehdotettiin ratkaisuksi syrjäseutujen opetuksen puutteeseen tuomaan lisää vaihtoehtoja ja tarjontaa niille oppilaille, joilla koulumatkat ovat pitkiä tai joiden koulualueille ei ole resursseja järjestää kaikkia niitä kursseja, joita oppilaat haluaisivat opiskella. En ihan heti olisi liputtamassa sen puolesta, että alaikäiset pistetään yksin tietokoneen ääreen opiskelemaan verkossa, olipa sisältö kuinka hyvää tahansa. Perinteisellä luokkahuoneopetuksella kun on muitakin tarkoituksia kuin pelkkä asiasisällön oppiminen: opitaan elämään yhdessä ihmisiksi.

Ehkä juuri siksi verkko-opiskelu ei ole lähtenyt odotetun kaltaiseen lentoon: ihmiset haluavat olla tekemisissä toistensa kanssa ja oppia myös toisiltaan. Sitä ei käytettävin ja tehokkainkaan verkkoympäristö korvaa. Virastossa ahertavalle pari päivää hikisessä koulutusluokassa voi sitä paitsi olla tervetullut poikkeus.

[Lähde: Tietoyhteiskunta.fi]

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑