Eilen jouduin yhtäkkiä ja yllättäen vastaamaan kysymykseen ”mikä on meemi?”. Kysyjä oli surffaillut blogeissa ja pistänyt merkille, kuinka siellä sun täällä ”meemitellään”. Heitin vastaukseksi analogian blogeissa kiertävistä kiertokirjeistä (vieläköhän niitä muuten kulkee perinteisen postikuskin jakamana?), ja oletan tulleeni ymmärretyksi. Se virallinen merkityshän on ollut olemassa jo kauan ennen kuin kukaan oli blogeista kuullutkaan, mikä muistini mukaan on saanut myös jotkut alan tahot hepnaadin partaalle nykyisestä uusiokäytöstä. Ihan suotta.
Mutta ehkä meemi pitäisikin jättää käsitteenä suosiolla kulttuurintutkijoiden hoteisiin, ja siirtyä puhumaan beemeistä, kuten Tom Hayes blogissaan ehdottaa. Hän näkee beemissä olevan mahdollisuuksia enempäänkin kuin vain olemaan bloggaajien levittämä meemi:
”A beme is a turbo-charged meme made possible entirely by the existence of the network effect. A beme can be impactful because it is lurid–a photo of a panty-less Britney Spears, or humorous–a whimisical video of the band OKGO on treadmills, or gut-wrenching–the sad tirade by comedian Michael Richards. A beme can cement an idea with the public in a way that cannot be legislated or regulated. No legal effort by Cisco to enforce a trademark, for example, will make the public unlearn that Apple produces the iPhone. […]
That’s because a beme moves a billion times faster than a meme ever could. That’s the power of citizen-driven media networks. Do the math. There are nearly 60 million blogs, 600 million email users and many millions of social media citizens. Because we all can be bemerz, powerful enough to spread any idea to anyone, a beme today can be created, promulgated and soldered into social conscioussness in a fraction of the time it took memes to spread 30 years ago when Professor Dawkins first made the observation.”
Meemi on mennyttä aikaa, beemi nykypäivää. Mutta sitä minä mietin, että tekeekö uusi termi asiasta yhtään sen merkityksellisemmän kuin mitä se on tähänkin saakka ollut?
