Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Blogit (Page 8 of 39)

Kakkosen kyydissä

Ihmisillä on mielipiteitäTuskin olin ehtinyt eilisestä blogimiitistä (jutussa linkitykset liki kaikkiin paikalla olleisiin, siksi minä en edes yritä laittaa niitä tähän), naurusta kipeistä vatsalihaksista (kiitos vaan, Kari ja Sami) ja Web2.0-övereistä selvitä, kun aamulla tie jo vei seuraavaan sosiaalisen median häppeningiin, nimittäin SWbusiness Cafén aamukahvi-ilotteluun otsikolla Helppoa rahaa? – Sosiaalisen median liiketoimintamallit.

Edellisen illan vuolaan keskustelun yhä velloessa mielessä tuntui siltä, ettei paikalle kokoontunut posse tiennyt sosiaalisesta mediasta tuon taivaallista, koska tilaisuuden alkuun oli varattu runsaasti aikaa naamatusten tapahtuvaan verkostoitumiseen, johon vielä ihan ääneen kehotettiin. Hei, verkossahan se yhteisöllisyys tapahtuu! Vai oliko tarkoituksena hankkia Elämä 2.0? Paikalla oli vain muutama asialle vannoutunut [nörtti], jotka istuivat kukin omissa nurkissaan läppäreitään/kännyköitään tuijotellen, mitä ilmeisimmin tiukasti jaikuten/blogaten. Mietin sitäkin, että onko sosiaalinen media ryhmätöitä, fläppitauluja ja paksuja tusseja?

Ei vainen, puhujat olivat päteviä ja aiheet hyviä, mutta ainakin minulle jäi se käsitys, ettei sosiaalisella medialla ihan tuosta vain rahaa aleta vuolla. Aika paljon asioita on puhtaan sattuman varassa, ja vaaditaan jo melkoista bisnesvainua ja oraakkelin ominaisuuksia, että se pystyttäisiin riihikuivaksi muuttamaan.

Kahvi 2.0 teki kuitenkin terää. Taisin olla aika väsynyt.

Lounaspuuron ääressä kahlattu Tietoviikko tiesi sekin kertoa, että ainakin Nokialla web2.0 tulee ja pelastaa jopa epäergonomisen toimistotyöläisen:

”Sekä fyysiseen että virtuaaliseen työympäristöön on [Nokian tietohallintojohtaja John] Clarken mukaan kiinnitettävä jatkuvasti huomiota: miten ihmiset istuvat ja jakavat kokemuksiaan, millainen on kokoustila, miten he käyttävät tietokoneitaan? Web 2.0:ssa on löydettävä balanssi potentiaalin ja rajoittamisen välillä. […] Innovatiivisuutta ei Nokiassa siivitetä siten, että tietty osa työajasta pyhitettäisiin ’leikkimiseen’. Ennemminkin päämääränä on Clarken mukaan luoda työympäristö, joka mahdollistaa jatkuvan ideoinnin ja innovoinnin. ’Haluamme ympäristön, jossa ideat syntyvät mahdollisimman luonnostaan. Web 2.0:ssa ei ole kyse sovelluksista vaan sosiaalisesta verkostoitumisesta.'”

Social action in a book
Matalalento jatkui Esko Kurvisen väitöstilaisuuteen ihmettelemään sosiaalista vuorovaikutusta tietoyhteiskunnassa, mutta siinä vaiheessa alkoi yhteisöllisyys jo painaa sosiologin silmissä aika tavalla. Aihehan on tavattoman mielenkiintoinen: väitöskirjan tavoitteena kun on ymmärtää paremmin, miten ihmiset käyttävät vuorovaikutteisia tuotteita, ja yhdistää sosiologisen vuorovaikutustutkimuksen periaatteita, käsitteitä ja työtapoja uusien tuotteiden käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Siispä kirja kainaloon ja lukemaan.

(Pahoittelut otsikosta, Kari. Tai ei sittenkään. :-)

Äidit, nuo toivossa väkevät

Touchstone on jälleen yksi RSS-lukija – ja vielä vähän enemmän. Se oppii käyttäjänsä tavat ja kiinnostuksen kohteet, ja esittää sisältöä sen mukaan.

”Touchstone helps you track your favorite sites and apps by displaying desktop alerts for important changes. The web is just too big. No one has time to keep track of all the sites, conversations and interesting bits and pieces that interest them. We all have real work to do and lives to live! So what if you could subscribe to the sites you like best and be notified when they change. Touchstone even works out how important the new information is to you and displays a proportional alert. […] Touchstone is a newsreader in the same way the Internet is only for websites. You can read your news in it, but it is not a newsreader – it is an alerts platform. This means that information is displayed ’while you work on other things’ in a heads-up-display presentation style. In this way you can keep working while staying informed.”

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kuka nyt haluaisikaan jättää väliin yhtään kiinnostavaa uutista tai blogimerkintää.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Enemmän hymyilytti se, kuinka Touchstonen käyttäjäystävällisyyttä mainostetaan vetämällä esiin vanha kunnon äiti-kortti:

”Do your parents know how to find and subscribe to RSS feeds? Should they? Do they know how to read HTML? Of course not; they ’browse the web’. RSS needs to be that simple. Touchstone makes RSS dead simple by taking the subscribing out of the equation. Get your mom to quickly and easily type in her interests into a little textbox and Touchstone does the rest.”

Siis että jos äitikin osaa, niin johan sen on oltava helppoa. Eräänä kauniina päivänä äidit saattavatkin vielä yllättää koko IT-luomakunnan!

Sosiologin toinen tuleminen

Iltapäivän kahvihetki tutkimuksellisesti orientoituneessa seurassa pisti sosiologin mietintämyssyn kuhisemaan. Puhetta riitti niin Amazonin sosiaalisista ominaisuuksista kuin Flickrin Gamma-versiosta, sekä tietysti blogeista ja käyttäjien roolista sosiaalisen median suunnitteluprosessissa siinä määrin, että johan tässä meinaa mennä omakin työnkuva uuteen harkintaan. Tai sanotaanko niin, että siinä on säätövaraa.

Ei nimittäin ole kuin muutama päivä siitä, kun ehdin inspiroitua Microsoftilla työskentelevän sosiologin haastattelusta. Ajat ovat muuttuneet sen verran, että alunperin virkaheitoksi itsensä tuntenut sosiologi alkaakin kohta olla nk. omassa elementissään, kun verkkomaailmaan on hiipinyt mukaan tämä kuuluisa sosiaalinen ulottuvuus. Ehkä tässä pian huomaakin olevansa kybersosiologi?

”The challenge is the discipline of sociology: cybersociologists must do everything sociologist do, but also be computer savvy. […] It’s not that you collect data from the world and run it through a computer; it’s that most of the world runs through a computer. It’s a revolutionary thing. It’s a shift from an ephemeral society to archival society. Six or seven billion humans have come and gone over the course of history, and most of them didn’t leave a trace. In the not too distant future, it’s likely that one to two billion will leave 5 to 10 terabytes, and in those bytes will be the fine-grain details of their lives: the pictures they’ve taken, the words they’ve typed, and the people they’ve been with. This brings up a whole new set of issues. What will privacy look like? How will sovereignty be asserted on this stream of data?”

Olisin tosin taipuvainen uskomaan, ettei oman työnkuvan selittäminen sukulaisille ja kylänmiehille tästä yhtään helpotu.

Onnea blogeissa

Eräs blogien päällimmäisistä funktioista on tunteiden jakaminen – päiväkirjamaisesta ilmaisutavasta kun kuitenkin on kyse. Näppituntumalla useammin kuitenkin vastaan tulee enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita, mikä kenties tekee blogeista erilaisen muihin sosiaalisiin medioihin verrattuna. Viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa (pdf) kuitenkin keskityttiin nimenomaan onnellisuuteen blogeissa – ja tuotettiin siinä sivussa eräänlainen ”onnen resepti”. [via]

”What are the sources of happiness and sadness in everyday life? In this paper, we employ ‘linguistic ethnography’ to seek out where happiness lies in our everyday lives by considering a corpus of blogposts from the LiveJournal community annotated with happy and sad moods. […] We determined the happiness-load of words as obtained from blogposts labeled by their authors as happy or sad. These corpus-derived happiness-factors were then used as a basis for studies centered around the topic of happiness, which sometimes led to findings that contradict popular beliefs about the nature of happiness and sadness.”

Se onnen resepti sinällään ei sisällä mitään uutta ja ihmeellistä (osta ittelles jotain kivaa, syö ja juo hyvin jossain kivassa paikassa jne.), vaan kiinnostavampi aspekti on tutkimuksessa käytetty lingvistisen etnografian menetelmä. Kaikenlaista tieteellistä tekstintutkimusta on toki harjoitettu jo iät ja ajat, mutta sosiaalinen internet käyttäjien tuottamine sisältöineen tuo alalle kosolti uutta tutkittavaa. Kotus kertoo arkiteksteistä seuraavaa:

”Teksteillä on tapana järjestellä asioita. Toisaalta tekstit näyttävät järjestelevän ajatuksiamme ja vaikuttavan käyttäytymiseemme. Tekstit saattavat ottaa vallan ihmisiltä: jotkut ihmiset siis ottavat vallan toisilta ihmisiltä tekstein. Se, joka hallitsee tekstien tekemisen ja merkitysten muotoilun, hallitsee muutenkin.”

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑