Kategoria: Blogit (Page 20 of 39)

Uudessa Imagessa on Anu Partasen artikkeli siitä, kuinka sähköinen viestintä muuttaa kirjoitustapojamme ja -tyyliämme. Mitä lie ironiaa, että juuri tätä artikkelia ei lehden verkkoversiosta löydy, vaikka sen soisi tavoittavan laajemmankin lukijakunnan. Muutamat toimittajan oivallukset jäivät takaraivoon raksuttamaan – niin kuin se, kuinka tässä ajassa puhelimet ja kotiovet on suljettu, mutta elämä tietoverkoissa hyrisee sitäkin vilkkaampana; ja se, kuinka emme kohtaa enää samassa ajassa missään, mutta samalla olemme samassa ajassa kaikkialla.

Ja entä sitten tämä Arno Kotron ajatus samassa artikkelissa:

”Tottuminen tekstiviesteihin ja meileihin saa monet tuntemaan jopa puhelimessa puhumisen liian henkilökohtaiseksi, kasvokkaisesta tapaamisesta puhumattakaan. Olemme entistä läheisempiä ihmisten kanssa joita pelkäämme kohdata.”

Niin, ja ne blogit:

”Eräs ystäväni huomauttaa, että sähköpostikirjeenvaihto on kuin psykonalyysiä. Istut yksin omalla ajallasi ja puhut (kirjoitat) tyhjyyteen niin paljon kuin ikinä vain haluat. Kukaan ei keskeytä, kukaan ei halua kertoa väliin omia ajatuksiaan. Joskus joku jossakin ehkä jaksaa lukea vuodatuksesi, tai sitten ei. Ei sen niin väliä.

Saipahan sanoa. (Kirjoittaa).

Ei ihme, että blogeista on tullut niin suosittuja.”

En voi mitään sille, että tuppaa hihityttämään tyttömäisesti joka kerta, kun kirjoitan blogeista blogiin, jotain niin absurdia siinä vielä on. Tosiasiahan on kuitenkin se, etten voi tuolla arjessa blogeista juuri kenellekään puhua, kun viitekehys on sellainen, että bloggaaminen menee suurelta osalta tuttavapiiriä ohi ja yli jälkeä jättämättä, vaikka Hesarissa kuinka blogattaisiin. Siinä on vähän jotain samaa kuin jos yrittäisi hehkuttaa jotain indiebändiä ihmiselle, jolle Anssi Kela on rock.

Ei ole kuin muutama hassu päivä siitä, kun vastasin ”mistä sä tunnet sen?” -kysymykseen mutisemalla olemattomaan partaani jotain verkosta, mistä vastapuoli sai taatusti sen käsityksen, että jotain treffipalveluja tässä harrastetaan. Äh, olkoon. Siksi en voi kuin ihailla esimerkiksi Mertenin tapaa blogata blogeista jotenkin niin ihanan rehellisin ja subjektiivisin sanankääntein, etten ikinä itse moiseen pystyisi. Tai ehkä Merten nyt vain on niin hyvä kirjoittaja kaiken kaikkiaan (otatko sokeria kans?).

Bloggaaminen on yllättävän henkilökohtainen juttu, huomaan. Ehkä siksikin olen vierastanut ja vierastan jossain taustalla vaanivia markkinavoimia ja ajatusta blogeilla rahastamisesta. Sehän on vähän sama kuin jos harrastuksesta tulisi työtä, jolloin koko hommasta katoaa jotain hyvin olennaista. Silloin pitäisi keksiä uusi harrastus.

Blogistista luettavaa tekemisen puutteessa vanuville: Blogs – A global conversation. A Master’s Thesis on the Social Phenomenon of Blogs. (pdf)

Saanko esitellä: uunituore, vielä kuumuutta hohkaava BlogiPersoonaBlogi.

Sun äitis kertoo: ”Jos joku introvertti, tosiasiallinen, ajatteleva ja järjestelmällinen ISTJ-ihminen päättäisi Sediksen keväisen suuren Blogitestin innoittamana perustaa Blogipersoonablogin, olisi projekti aivan erilainen kuin se, jota olen Prinsessan ja Kuraattorin kanssa viime päivinä punnertanut. Mutta minäpä olenkin ekstrovertti, intuitiivinen, tunteva ja spontaani ENFP-ihminen. […] Jotta joku roti säilyisi, päätti Prinsessa koota tiedot yhteen blogiin. […] Nyt Blogilistablogin ensimmäinen versio on valmiina.”

Blogitutkija elää näinä päivinä kulta-aikoja, toimittajista nyt puhumattakaan, kun blogiaiheista materiaalia tunkee joka tuutista. Maailmalta kuuluu mukavia, kun Seth Godin on julkaissut verkossa blogiaiheisen kirjansa Who’s There? (pdf). ”Who’s There is not an ebook about how to write better or how to follow the traditional conventions about formatting and building a blog. It’s not designed to sell you one service instead of another, either. Instead, I divide the blog world into three groups and turn my attention to one. And in particular, I try to sell you hard on how building a blog asset can have a spectacular impact on you, your career, your organization and your ideas.”

Godin siis jakaa blogit kolmeen kategoriaan: on cat blogs, ”kissablogit”, joita ei ole tarkoitettu kenenkään muun kuin bloggaajan itsensä huvitukseksi. ”Pomoblogeja”, boss blogs, lukee tietty ryhmä ihmisiä – niin kuin vaikka perhe maailmalla reissaavan päiväkirjaa. Tai opiskeluporukka, joka kirjaa ylös seminaarimuistiinpanoja ja -kommentteja. Blogien kärkiryhmää Godin kutsuu ”virusblogeiksi”, viral blogs, ja niitä pitävät hemmot (ja organisaatiot) levittävät ideoita ja ajatuksia kuin viruksia ikään: ”These are the blogs that are changing the face of marketing, journalism and the spread of ideas.” Kirja on tarkoitettu juuri tälle ryhmälle, mutta 45 sivun helppolukuisessa mitassaan sitä sopii muidenkin selailla.