Perusluonteeltani olen nopea ja aikaansaava, mutta sitten on joitakin asioita, joita en saa tehdyksi en sitten millään.
Ne ovat niitä, jotka ovat jotenkin hankalia.
Niin kuin laskujen maksaminen. Laskut eivät koskaan ole silti myöhässä, mutta koska vihaan verkkopankkitunnusten kanssa säätämistä yli kaiken, maksan laskut vasta viime tingassa itseäni pakottamalla ja lahjomalla. Tämä toistuu joka kuukausi, yleensä kahdesti kuussa. Miksi en ole ryhtynyt maksupalvelun asiakkaaksi? Siksi, että haluan säilyä edes vähän kartalla siitä, mihin roponi menevät.
Verokorttiin liittyvät kuviot ovat samaa lajia. En ole verotusmestari, ja jo veroehdotuksen tarkistaminen saa aikaan yökkäysrefleksin. Yhtään sen helpompaa ei ole esimerkiksi uuden verokortin tilaaminen, joka tuli työpaikan vaihtamisen myötä taas ajankohtaiseksi, vaikka veroviranomaiset ovatkin tehneet siitä kohtuullisen helppoa ja verkossa kätevästi hoidettavaa. Sitten kun vielä itse asia olisi helppo! Mutta se ei ole. Ja taas kerran joudun kaivamaan esille vanhat tuttuni, ne verkkopankkitunnukset. Joita vihaan.
Verkkopankkiin ei liity mitenkään puhelimen vaihtaminen uuteen, mutta sekin operaatio pääsee helposti kärkisijoille välteltävien asioiden listallani. Uuden tietokoneen käyttöönotto on lastenleikkiä verrattuna siihen, miten harmaita hiuksia saa aikaan uusi puhelin. Olen vuosien varrella oppinut nokialaisten kommervenkit, mutta mitä tehdä sitten, kun puhelimen merkki vaihtuu kokonaan uuteen, entuudestaan tuntemattomaan? Vaikka työkseni puljaan monenlaisten käyttöliittyminen ja härpättimien kanssa, ei tämä homma helpotu näemmä ikinä. Olen toistaiseksi onnistunut jo mm. saamaan SIM-korttini lukkoon ja repinyt kynteni taistellessani puhelinten takakansien kanssa – niiden avausmekanismit kun eivät tunnu viimeisen viidentoista vuoden aikana juurikaan helpottuneen. Seuraavaksi pitäisi siirtää itse tiedot – askare, jota vältellessä kämppä on jo moneen kertaan siivottu ja paperit järjestetty.
Palveluiden tarjoajat, voisikohan asioille tehdä jotakin?
