-
WHEREWEDOWHATWEDO is a community-built visual database of the spaces in which we spend our days, nights or both doing whatever it is we do. (via pnuk)
-
”jive is a range of devices that you buy your grandparents. To let them keep up to date and stay in touch with you.” Social media does not exclude older people.
-
Researchers have reasoned that people often switch between tasks when they finish an individual subtask. They argue that humans use two independent bases to decide when to switch between tasks – both ”giving up time” and the completion of a subtask.
-
Why do Estonians and South Koreans love cell phones, PCs, and the Internet? They both have agile governments, strong offline social networks, and major upheavals in living memory. Could turmoil be good for preparing people for disruptive technologies?
-
When committing to customer-centered development (of a product, service, website, or whatever), it’s important to stay strategic, always try to improve the business, and listen to customers (as human beings, not as users of a tool).
-
”You don’t design a house for a gender. There is no such thing as gender for a car interior.”
-
Gender-based features reinforce stereotypes. Gender-based design is about recognizing systemic patterns and alleviating the burden of them. Not all women like pink. And so on. This is so right on that I would scream if it didn’t mess up my lipstick.
-
Creative professionals seem to have a special relationship with the clock, whether because of the nature of the work or because of the nature of the worker – figuring out The Trick to being productive all day, every day, is of great concern.
-
The article is a holistic and cultural introduction to formgiving in Chinese product design, both theoretical and practical. The aim of this text is thus to explain why form in Chinese product design is where it is today in a cultural and social context.
-
Innovatiivisia tiimejä syntyy, kun riittävän heterogeeniset asiantuntijat yhdistävät voimansa ja ovat motivoituneita tavoittelemaan yhteisä päämäärää. Asenteiden on kuitenkin oltava kohdallaan.
-
”There are lots of reasons to believe that a wider use of mobile and ubiquitous technology will create better communicative environments in Japan and elsewhere. But it is simplistic to assume that the mobile phone itself can solve the deep-rooted problem of digital inequality.”
-
”In the gas station, I watched a group of 20 scared people not take shelter, but stand in front of a wall of glass to record the event – to make some YouTube clips.”
-
Design is an investment, with returns. The returns come in three categories: 1. increased sales/distribution, especially in a viral environment 2. reduced after-sale costs 3. reduced churn.
Tekijä: Marjut (Page 41 of 504)
(Entinen) uusmedia on pullollaan keksittyjä sanoja, samoin Web2.0 ja mikä nyt milloinkin sattuu olemaan hip ja cool. Niiden lisäksi koko digitaalinen bisnes on täynnä espoonenglantia ja kehnoja lainasanoja, jotka saavat kielikorvan särkemään. Kieltäydyn systemaattisesti esimerkiksi olemasta juusabilitin puolestapuhuja.
Ja nyt sitten tulee Web3.0 ja tuo mukanaan aivan uutta sanastoa. Kuka kääntäisi nämä suomeksi – tai edes sinne päin?
- Socialstainable
- Viruseful
- Scrollax
- Emotrics
- Blickroll
- Intercommunes
- S’more Locater
- Twiggles
- Grokment
- Facehook
Nin, tai kunhan nyt ensin oppisi käyttämään näitä edes luontevasti lauseessa.
-
The Universal Edit Button is a green pencil icon in the address bar that indicates a web page is editable. It is similar to the orange ”broadcast” RSS icon that indicates there is an RSS feed available.
-
”The UX professions are at a stage that could very well be a tipping point – where the rapid rise of digital devices, services, and connectivity converge to create a massive need for UX professionals.”
-
Aamulehti arvioitti Tampereen pormestariehdokkaiden verkkosivustot Adagella ja Trainers Housella, eivätkä tulokset vakuuttaneet.
-
Suomalaiset telepalveluiden käyttäjät ovat melko tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Linjojen toimivuutta ja palvelujen hinta-laatu-suhdetta pidetään varsin hyvinä. Arvosanat ovat kuitenkin muuttuneet tasaisesti heikommiksi.
-
The real potential of Web 2.0 for PSE recruitment is much more than streaming video, podcasts, student blogs or even online virtual campuses.
-
Ten tactics for getting writing done.
-
”I’m 50 years old. I get the whole social media gig. It’s like Woodstock on the ’Net, where people gather together for several minutes, days, weeks, months and years to hang out, talk, share, listen to music, run around naked and slide in the mud.”
-
Dipity is the easiest way to make and share interactive timelines about the people and things you care about. I don’t quite get it yet, but it might be good.
-
Websites displaying the ”ECO-SAFE Merit Badge” are providing environmentally friendly printing alternatives for their website visitors. Is your blog eco-safe?
Vaikka pääkaupunkiseudun juhannusää ei ollut kuin morsian, se ei menoa haitannut. Olen ollut jo niin monta vuotta kaupungissa juhannuksena, että en tiedä osaisinko enää edes vetäytyä minnekään mökille itikoiden pureskeltavaksi. (Osaisin.) Tai no, ainakaan mökkielämän tekosyyksi ei tarvita juhannusta. Helsinki on juhannuksena kaunis ja hiljainen, vaikka viime vuosina meno onkin ollut vilkastumaan päin. Tänä vuonna ainakin jalkapallokisoja tuntui seuraavan myös muutama naapurimme. Se oli vissiin Venäjä, joka viime yönä voitti ja kirvoitti melkoisen äläkän, joka kaikui rappukäytävässä kauan.
Juhannus alkoi oikeastaan jo aatonaattona, kun Ismo Alanko Teholla, ja vielä Humppasäätiöllä vahvistettuna, loi totuttuun tapaan Tavastialle kunnon juhannustunnelman. Sitä vain jäin miettimään, että mistä ihmeestä ne raahaavat sinne joka vuosi ne kaikki koivut, joiden oksiin tukka tarttuu? Vaikka onnistuinkin missaamaan Humppasäätiöstä osan todella poikkeuksellisen aikaisen aloitusajan johdosta, oli Ismo ja Teho sitten sitäkin taatumpaa tavaraa. Yhteistä valikoimaa on sovitettu rokimmaksi sitten konserttikiertueaikojen, mistä kiitos. Enää musiikki ei jää yleisön mölyämisen jalkoihin.
Ismo lopetteli niin hyvissä ajoin, että ennätin vielä käydä kurkistamassa miltä viidentoista vuoden takainen suosikkiorkesterini Barefoot Brothers nykykunnossaan näyttää. Mitä voisin sanoa: aika on tehnyt tehtävänsä. Ehkä se on myös kullannut muistoni, mutta jostain syystä paljasjalkaveljet ovat muistikuvissani tuore ja letkeästi poppaava orkesteri nykyisen tunkkaisen bluestauhkan sijaan. Aika aikaansa kutakin, voisi joku todeta.
Koska juhannusaatton edeltävä yö oli kaunis, olin tapojeni vastaisesti vielä virkeä jopa unettavan bluesmätön jälkeenkin, jolloin mieli alkoi tehdä ihan toisenlaista mättöä: ranskalaisia! Edellisestä kerrasta olikin jo useampi vuosi aikaa. Koska keskustan nakkijonossa seisominen ei huvittanut, suuntasimme Tullinpuomin alati auki olevalle Shellille, jota ei ole suotta kehuttu. Listalla näytti olevan pelkkää makkaraa ja makkaraa, mutta rohkaistuin kuitenkin kysymään josko ranskalaisia sittenkin olisi saatavilla. Ja olihan niiitä, nimittäin myymälän puolen pakastehyllyssä. ”Mä voi kyllä laittaa nää sulle uuniin!”
Vähemmästäkin helsinkiläiseen palveluun tottunut ällistyy. Lisää ällistystä toi huikea euron ja viidenkymmenen sentin hinta, jolla puoli kiloa (!) ranskalaisia lohkesi. Oli kuulemma juhannusyön spesiaali se. Niin tai näin, niin hyvää oli, vaikka siitä puolesta kilosta kyllä jäi syömättä leijonanosa.
Liekö juhannusta ollut rinnuksissa myös sillä Anttilan kemikalion vanhemmalla myyjättärellä, joka onnistui saamaan minut hyvällä palvelulla toistamiseen sanattomaksi vuorokauden sisään. Aattona luulisi itse kunkin korvista tulevan kärpäsiä, jos vielä joutuu tiskin takana kökkimään, mutta ei. Maksettuani ostokseni myyjä yhtäkkiä loihe kysymään: ”Haluatko sateenvarjon?” Minä, joka olin juuri onnistunut kostumaan kesäsateessa en tietenkään voinut muuta kuin nyökätä ällistyneenä, ja niin sain käteeni ison tiilenpunaisen varjon – hyvän juhannuksen toivotuksin, tietenkin. Hämmentävää, mutta ehdottoman ilahduttavaa.
Mikä sen sijaan ei ilahduttanut, niin Seurasaaren juhannusjuhlista kynitty törkeä 13 euron lipunhinta. Kaarsimme portilta takaisin, ja ihailimme sen sijaan rankaksi yltynyttä sadetta (sekä hyvännäköistä henkilökuntaa) Ursulasta käsin aika monen muun kohtalotoverin lailla.
Ja tänään – niin, tänään alkavat alennusmyynnit! Kaupunkijuhannusta viettäneenä pääsen apajille ensimmäisten joukossa, levänneenä ja tyytyväisenä.