-
Two future forces, one mostly social, one mostly technological, are intersecting to transform how goods, services, and experiences – the ”stuff” of our world – will be designed, manufactured, and distributed over the next decade.
-
Social media consists of the same content already in use: text, audio, images, and video. The difference lies in its ability to open up new channels of communication.
-
A key aspect of mobile operating systems of the near future will be the degree to and ease with which they can be customized with user interfaces. But what will also be key will be those OSes and UIs that give the best mobile internet experience. That doesn’t mean having the best browser, it’s a lot deeper than that. It’ll be which has the best widget platform, supports the best runtimes, and so on.
-
International Standards Organization (ISO) has published a set of standards and related process guidelines on ”ease of operation for everyday products”. The standards don’t provide significant educational value to experienced usability practitioners, but may be useful for those getting started, or even those with some experience who are looking for guidelines on best practices.
-
Jyri Engestöm kertoilee leppoisasti Jaikusta Keskisuomalaisen kesäjutussa.
-
If we’re serious about using mobile to help some of the poorest members of society, how about diverting international development funding toward providing a subsidized, fully Internet-ready handset for developing markets?
-
Spontaneous, unobtrusive usability testing software for designers and developers. I would try it, if only I had a Mac. [via Sashimi]
-
This one hits home, as I’m just in the middle of packing, too.
-
This explains it all.
-
Online social networks are inherently ”viral”, built through overlapping circles of friends, relatives, colleagues or acquaintances. In most other businesses, referrals and positive word of mouth come from good service. But to make almost any use of a networking site, you first must be connected to people.
-
Companies big and small are hiring people at a rapid pace for social media roles. But a year or three from now, will companies still be hiring for these positions?
Tekijä: Marjut (Page 38 of 504)
Sukupuoleni selaimen historian mukaan:
Likelihood of you being FEMALE is 50%
Likelihood of you being MALE is 50%
Selaimenikaan ei tiedä!
[via]
Loma alkaa lähestyä viimeisiä metrejään, ja olen tässä parina viime päivänä yllättänyt itseni miettimästä, että pitäisikö arjen alkamisen kunniaksi blogata jostakin. Heinäkuun ajan olen näet tyytynyt vain painelemaan onnellisena Google Readerissa Mark all as read -nappia niin, että on hyvin luultavaa, että jokin tärkeäkin käytettävyysuutinen on lipunut ohi silmien. No, onhan tässä taas koko talvi aikaa.
Sen sijaan olen perehtynyt keittiön maalaamiseen (parin metrin etäisyydeltä), verhojen lyhentämiseen lyhennysnauhan avulla, Ikean tarjoamaan mainioon palvelukokemukseen, joka kuitenkin hyytyy loppumetreillä eli kassalle ehdittäessä, kun aikaa ja rahaa meni enemmän kuin piti, tuhannen ja yhden muuttamiseen liittyvän asian muistamiseen, pakkaamiseen, mapittamiseen, helteen pakoiluun, ystävien tapaamiseen, kaverin bändin rumpaliongelmien kuuntelemiseen, laskujen maksamiseen, sandaaleista kärsineiden kantapäiden hoitamiseen ja kumihanskojen käyttökokemukseen. Näin muutamia mainitakseni. Ja silti tuntuu vieläkin ihan lomalta.
Katsellaan sitä arkea sitten ensi viikolla uudemman kerran.
Kuinka monesti lomallasi olet joutunut ihmettelemään jotakin asiaa ja kysymään siitä lisää tietoja? Entä kuinka monta kertaa ylipäätään joudut päivän aikana kysymään eri asioista tai ottamaan niistä jotain muuta kautta selvää?
Minulle kysyminen on arkipäivää. Joudun kysymään aina ja joka paikassa, sillä monesti tarvittavaa tietoa puuttuu – ja useimmiten vielä sellaista, jonka voisi olettaa olevan kysymättä kerrottua. Hyvä ja yleinen esimerkki ovat vaikkapa erilaiset ruoka-allergiat. Ruokarajoitteisena on harvoin sellaista ravintola- tai kahvilakäyntikertaa, jolloin en joutuisi kysymään tuotteiden sisällöistä, vaikka olisi varsin helppoa antaa tarvitsemani tieto jo etukäteen. Ei se vaatisi sen kummempaa kuin että pistettäisiin se L-, G- tai VL-merkintä ruokalistaan tai vitriinin hintalappuun. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Ei tarvitse olla itse allergikko ymmärtääkseen sellaista joka on; ei etenkään, jos toimii alalla, jossa erilaiset ruokarajoitteet ovat takuulla arkipäivää. Esimerkiksi 17 prosenttia suomalaisista on laktoosi-intolerantikkoja – ei siis pitäisi olla mitään syytä saada aikaan hirveää show’ta siksi, että asiakas siitä mahdollisesti kysyy. Ja usein käy juuri näin. Joko myyjä ei tiedä tuon taivaallista, tai joutuu etsimään tietoa jostain mystisestä mapista tiskin alta, tai keittiöstä – niin tai näin, jono kasvaa ja asiakas tuntee olevansa vähintäänkin hankala, ellei vielä kaupan päälle nöyryytetty.
Arvatkaapa kahdesti meneekö sellaiseen paikkaan uudestaan.
Niin ikään jos etsin kaupasta vaatetta, en voi mistään tietää onko haluamaani kokoa jäljellä tai ylipäätään edes valmistettu. Lindex lanseerasi jokunen vuosi takaperin vaatteisiinsa hintalaput, joista näkee suoraan, missä kokoluokissa vaatetta on ollut saatavilla, esimerkiksi vaikka XS-XL, tai 36-52. Silloin ei tarvitse mennä mankumaan vaikka kokoa 34, kun tietää jo, ettei sitä ole. Toisaalta myös H&M:ssä peli on selvä: kaikki mitä on saatavana on esillä liikkeessä.
Esimerkkejä olisi paljon muitakin, myös vähemmän naisellisia. Sillä joutuvat ne miehetkin kysymään, jos tohtivat. Minusta vain kysyminen ei luo hyvää asiakaskokemusta, vaan päinvastoin. Se menettelisi silloin, kun vastauksen saisi nopeasti ja helposti, ja mieluiten niin, että voisi kokea sen olevan osa palvelua – hyvää palvelua. Sellaista vain saa aniharvoin, ainakin Suomesta.
Alan vähitellen kallistua sille kannalle, että informaatio on parasta palvelua. Eikä mikä tahansa informaatio, vaan oikea ja kontekstisidonnainen, saatu mieluiten pyytämättä kuin vasta pyynnön jälkeen. Helpot asiointipaikat on myös helppo muistaa, ja niihin on helppoa palata.