Jokin aika sitten illanviettoseurueessa puheeksi tuli käytettävyys, ja se, kuinka kauniit esineet tuntuvat jostain syystä myös toimivan paremmin. Samaan hengenvetoon minulta kysyttiin mitkä ovat lempiesineitäni – taustalla ehkä ajatus siitä, että käytettävyysihmisenä lempiesineeni olisivat jotenkin erityisen käytettäviä.
No, tiedä hänestä. Olen ollut enemmän kallellaan Normanin teoriaan siitä, kuinka ”attractive things work better”, eli allekirjoitan itsekin keskustelussa pohdiskellun väitteen. Sen enempää teorisoimatta sain kuitenkin ajatuksen kirjoittaa muutaman blogahduksen niistä lempiesineistäni, joista tässä ensimmäinen: vaaleanpunainen pressopannu.
Ostin pannun kööpenhaminalaisesta kahvilasta neljä vuotta sitten, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En erityisemmin tarvinnut pressopannua, mutta siinä kahvilan seinällä esillä ollessaan soma vaaleanpunainen väri ja pullukka muotoilu veivät sydämeni. (Kaikille niille, jotka ovat hiukan ihmetelleet värivalintaani olen auliisti kertonut, että vaihtoehtona olisi ollut mintunvihreä, ja en kai minä nyt missään tapauksessa sitä, mutta tosiasia on, että olisin ostanut juuri tämän pinkin vaikka vaihtoehtoina olisi ollut mitä.) Pannu itsessään ei ole tanskalainen, vaan aitoamerikkalaista tuotantoa, mutta en ole antanut sen häiritä, vaikka muuten tanskalaisen muotoilun ystävä olenkin.
Yllättäen pannu kuitenkin tuli tarpeeseen, ja on tarpeen edelleenkin, sillä kartan työpaikkojen seisseitä vaaleapaahtoisia litkuja, ja pyöräytän kahvit mieluummin itse. (Se selittää myös sen, miksi pannu on nimikoitu.) Pressopannulla kahvin tekeminen käy kätevästi, ja lopputulos on, jos nyt ei maailman parasta kahvia, niin ainakin verrattain kelvollista juotavaa. Pannullisesta saa kaksi isohkoa mukia, eikä sitä toista mukia yleensä tarvitse väkisin kenellekään tuputtaa, ottajia on.
Tällä hetkellä pannu palvelee kolmannessa kohteessa ja on edelleen hyväkuntoinen. Puolet sen käyttämisen riemusta tulee tietenkin siitä reaktiosta, jonka se kollegoissa herättää – kommentoimatta ei ole kukaan kävellyt ohi.
Mikä on sinun lempiesineesi?
Valitettavan monet designpörhellykset on osoittautuneet myös huonoiksi käytössä! Tosin kai kaikki esineet on jotenkin muotoiltu ennen tuotantoon lykkäämistä, mutta tarkoitin lähinnä jotain isojen nimien merkkikamoja.
Mut sun pannu on varsin söpö :-)
Lempiesinettä on nyt vaikea hahmottaa. Kaikki mun vaatteet on mun lempiesineitä. Monet laukut. Aaa, nyt tiedän. Ostin Ruohonjuuresta pullollisen koivunmahlaa ja join sen. Koska pullo on puolen litran lasipullo, tein siitä vesipullon työpöydälle. Toimii ja on nätti.
Minun lempi esineeni on DeLonghin silityskeskus. Rauta lämpenee sillä aikaa, kun kömppään kylppäristä Gorban paidan (kyllä, olen epäitsenäinen miehen paitojen silittäjä), ja varsinainen silitys sujuu hetkessä. Koko ajan höyry pohjassa syntyy siistiä jälkeä.
Mutta oikeastaan piti kommentoida kahvinkeittoasi: minulla on kollega (tekn. lisenssiaatti, kemian teknologia), joka ihan samasta syystä keittelee itselleen erilliskahvit. Hänelläkin on siihen tarkoitukseen soma vempain, vähän niinkuin märkäpukuun pukeutunut lasipullo.
Äh, ”joku muu” näpytti välilyönnin lempiesineeseen!
t. Sä