Puhelin soi maanantaiaamuna juuri kun olen hyppäämässä keskustassa ulos bussista mennäkseni töihin. Numero on vieras, mutta vastaan.
– Kuljetusliikkeestä huomenta. Teille on tulossa kodinkone osoitteeseen x, oltais tulossa puolen tunnin kuluttua.
– Niin pian? Maanantaiaamuna ihmiset ovat yleensä jo töissä, eikö tuon varoitusajan pitäisi olla vähän pidempi?
Mietin vaihtoehtojani. En mitenkään ehdi puolessa tunnissa sinne, minne laite pitäisi viedä, pakko siis keksiä muuta.
– Jos tämä ei käy, niin sitten koko kuljetus siirtyy ensi viikkoon, jatkaa ääni puhelimessa.
– Saisiko sen tuotua toiseen osoitteeseen? Sinne ehdin puolessa tunnissa, ehdotan.
– Eiköhän, mikäs se osoite on.
Kerron osoitteen. Kolmeen kertaan. Sittenkin jää vähän epävarmaksi, että kuuliko vastapuoli sen oikein.
– Ja olet sitten siinä osoitteessa seuraavan tunnin ajan ottamassa vastaan?
– Tunnin? Eikös sen pitänyt olla puoli tuntia?
– No, heitetään tässä yksi keikka välissä, niin voi mennä tuntikin.
En ihan ymmärrä logi(sti)ikkaa, sillä kuljetusauto on parhaillaan lähempänä tarjoamaani osoitetta kuin sitä, minne laite piti alunperin viedä, mutta alistun. Parempi nyt, kuin ehkä joskus ensi viikolla. Onneksi ei ollut palaveria alkamassa heti aamusta. Etsin siis kulkuneuvon takaisin, ja olen juuri puolessa tunnissa perillä.
Ja odotan.
Tunti tulee täyteen, juon kahvia. Reilun tunnin kuluttua puhelin soi taas.
– Ollaan nyt tässä alaovella, tuletko hakemaan laitteen?
No en todellakaan tule, ajattelen, sillä eikö kotiinkuljetuksen idea ole juuri se, että isot laitteet tuodaan kotiin, ei alaovelle? Siitä olen mielestäni maksanutkin.
– Jospa kuitenkin toisit sen ylös asti, sanon ja annan ovikoodin. Nuori kuljettaja saapuu laitteen kanssa ja pyytää vielä kuittauksen.
Tällaista on palvelu. Samoja kokemuksia on tiedossa lähiviikkoina vielä useampia. Kello on melkein kymmenen. Siunattu liukuva työaika.
Mulle tuotiin viime joulukuussa liesi ja jenkkikaappi. Tyyppi oli yksin niitä tuomassa ja hämmästyi, kun näki mut alaovella vastassa. Luuli kai saavansa kantoapua. Ylipäätään oli kummallista, että mun piti mennä sinne vastaan, mutta tuntui, että kuski ei oikein edes tiennyt, että mihin pysähtyä.
Jotenkin ajattelin, että jos tilaan (tai tässä tapauksessa vuokranantaja tilasi) kodinkoneita ja hintaan kuului kotiinkuljetus ja asennus, niin se menisi niin, että olen kotona ilmoitettuna ajankohtana, mun ovikello soi, tyypit kantaa kamat sisään ja asentaa ne.
Meille soitettiin joskus keskellä päivää uuden kerrostalon takuukorjauksiin liittyen, että ”me tultaisiin nyt korjaamaan seinän halkeama”. Soitto tuli, koska taloyhtiölle oli erityisesti sanottu, että koirien takia asuntoon ei voi mennä omilla avaimilla.
Muuten ihan hyvä, mutta halkeaman edessä oli 500-litrainen akvaario. Korjausmiehen vastaus tähän oli, että ”eikö sen kaksi miestä nosta?”
Juu, eihän siinä ole kuin sata kiloa hiekkaa, muutama kymmenen kiloa lasia ja melkein se 500 kiloa vettä…
Me ostettiin muutama vuosi sitten kodin anttilasta isohko lasivitriini, kotiinkuljetuksella(70e). Kuski soitti lauantaina aamulla kello 06.50 ja kertoi, että on hetken päästä kohteessa. Menin kuskia vastaan ja kuorma-autosta hyppäsi alas sellainen menninkäisen kokoinen kaveri joka oli varmasti alle 165cm. Vitriini on 2m korkea ja painaa sen verran, että kantamiseen lopulta tarvittiin kantoliinat ja neljä miestä. Kuski sai vaivoin vitriinin pois autosta ja siihen se sitten jäi. Tontin rajalle yli 40m päähän siitä mihin se piti alunperin laittaa.
No onneksi ei satanut vettä ja kavereita tuli samana päivänä kylään niin saatiin kannettua kaappi oikealle paikalleen ruokahuoneeseen.
Ei nyt ollut ihan kotiinkuljetus ja anttilan täti vain pystyi valittelemaan.
Kuljetus oli Siuntioon tuon hintainen (70e) ja Kirkkonummelle olisi maksanut 50e.
Kuski jätti vitriinin noin 5m päähän Kirkkonummesta, mutta Siuntion puolelle.
Heh, hauskoja tarinoita. Pari kertaa itse olen joutunut käyttään kuljetusliikettä ja ei ole mitään hauskaa tai hirvittävää tapahtunut. Hyvin on hoitunut.