Joshua Ledwell potee käytettävyysammattilaisen tuskaa:
”One thing I noticed immediately in usability evaluations was that kids don’t read anything. They just charge forward clicking buttons and trying stuff out, until they get stuck and give up. If only they would read the directions first! Then they would know how to use the tools correctly. No trial and error would be necessary.”
Kuule Joshua, eivät ne aikuisetkaan ohjeita lue. Eivätkä teinit. Tästä on uunituoretta kokemusta. Ikäihmisistä en tiedä – saattaisivat lukea, jos fontti olisi tarpeeksi suurta. On itse asiassa suorastaan ällistyttävää, kuinka tärkeäkin ohjeteksti hypätään suin päin yli, jos sillä ei koeta olevan merkitystä, tai jos sitä ei ymmärretä. Kun testaa vieraskielistä käyttöliittymää huonosti kieltä taitavan ihmisen kanssa, on mykistävää millä itseluottamuksella edetään tehtävästä toiseen välittämättä juurikaan siitä, että edellinen tienviitta meni yli ymmärryksen. Tai ehkä se on sokeaa luottamusta itse tuotteeseen ja siihen, että se toimii virhepainalluksista huolimatta. Että jos vihdoin olisi keksitty idioottivarma käyttöliittymä.
Aina joskus olen ihmetellyt missä ovat ne kaikki uutisissa mainitut ihmiset, jotka availevat virusviestejä ja saastuttavat koneitaan. En ihmettele enää. Ne vain luottivat siihen, että homma toimii.
”..eivät ne aikuisetkaan ohjeita lue. Eivätkä teinit. Tästä on uunituoretta kokemusta” – ookste teinejä? no, välillä ne ohjeet on pakko lukea
Manual is for pussies!
Mä taidan kuulua tohon hyperaktiivisten ja kärsimättömien kokeilijoiden porukkaan. Kokeileminen on nopeampaa ja jännittävämpää. Joko tapahtuu niin kuin oletti tai sitten ei ja sitten kokeillaan uudelleen vähän eri tavalla…
jps, ei olla teinejä (paitsi ehkä villeissä unelmissa :-), mutta teinienkin kanssa saa aina välillä tässä ammatissa ihmetellä…