Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua – ”kello 11.00, 11. marraskuuta 1918” – vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Valokuvatorstai: Aikakäsitys
Siinäpä ajan siivutusta! Onneksi minulle jo menneisyyttä.
Siinä sitä aikaa on jo aikas pieninä siivuina…Hyvin aiheeseen sopiva kuva.
Kovin tuttua minullekin ajalta jonka asuin Munkkivuoressa jossa pesutuvan varauskirjaa jouduin käyttämään.
Huh…ompa aikasi tarkkaan siivutettu. Onneksi ei enää tarvitse olla jäniksen selässä. :) Tämä vaan taitaa olla sitä tätä päivää…
Järjestys se pitää pitää olla. Hywä tahi huono.
Toisilla on pöytä sotkuinen ja pää selvä, toisilla
pöytä puhdas ja pää sotkuinen.
Onpa siivukas aika tosiaan. Ah kalenteri, ajan jakaja…
Erinomainen idea!
Wau, tuossa se oikein todella näkyy miten aika on siivutettu. Hyvä!
merkintää toisensa perään!