Vaikka Jakob Nielsenin tuoreet puheet linkkien käytettävyydestä ovat hieman kyseenalaisia (Satunnainen Björklund kertoo mainiosti ainakin teknisistä seuraamuksista), niin Web 2.0-kritiikissään mies ei ole ihan yhtä pahasti hakoteillä. Linkkien suhteen ainakin omassa työssäni, Vistasta viis, pyrin noudattamaan näitä kahta sääntöä, jotka Nielsenkin mainitsee: linkistä siirrytään toiselle sivulle (tai toiseen kohtaan sivulla), napista tapahtuu jokin toiminto.
Mitä Web 2.0:aan sen sijaan tulee, niin ymmärrän varsin hyvin Nielsenin pointin siitä, että olisi hyvä huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa, ennen kuin lähdetään trendikkäästi kikkailemaan:
”Describing Web 2.0 as the ’latest fashion’, Mr Nielsen said many sites paying attention to it were neglecting some of the principles of good design and usability established over the last decade. Good practices include making a site easy to use, good search tools, the use of text free of jargon, usability testing and a consideration of design even before the first line of code is written. Sadly, said Mr Nielsen, the rush to embrace Web 2.0 technology meant that many firms were turning their back on the basics.”
Nielsenin mielestä sosiaaliset, käyttäjän omaa aktiivisuutta korostavat elementit sivuilla ovat kuitenkin loppujen lopuksi harvojen herkkua, vaikka monet yritykset haluavatkin nyt kilpavarustella sivustonsa juuri niillä. Näin ollen varsinainen pihvi saattaa hukkua kaiken osallistavuuden joukkoon: useimmat käyttäjistä kun kuitenkin tulevat edelleen sivuille suorittamaan jonkin tehtävän, eivätkä vain hengailemaan ja fiilistelemään. Valetaan siis ensin perustukset huolella ja tehdään koristelut vasta sitten, kun talossa on ovet ja ikkunat kohdillaan.
Mutta sitä minä jäin miettimään, että kuinka mahtaa pitää paikkansa se Nielsenin mielipide, ettei nykyteinien verkonkäyttöaktiivisuutta voi pitää ennusmerkkinä tulevasta käytöstä, vaan että aikuistumisen myötä internetin käyttö automaattisesti vähenisi. Eikö kaikessa tunnuta tähtäävän kuitenkin siihen, että ihminen viihtyisi verkossa aina vain enemmän, vauvasta vaariin? Vaikka siellä ei samoja asioita tehtäisikään, eikä siten kolmikymppisille murkkuikäisten sisältöjä kannata tarjotakaan, niin en osaa oikein kuvitella verkon käytön vähenevän peruspalveluidenkin siirtyessä yhtä enemmän verkkoon. Jos joku tietää vihjata jostain tulevaisuusennusteesta tässä kohtaa, niin ottaisin sen ilolla vastaan.
Toisaalla haastatellaan kahdeksaa verkon tekijänimeä, joukossa Nielsen, verkon menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Jos pitkän artikkelin jaksaa lukea läpi kokonaan, voi loppupuolelta huomata, ettei Web 2.0 muutenkaan kuulu Nielsenin tulevaisuuskuvaan, tai se ei ainakaan näyttele siellä kovin suurta osaa. Sen sijaan Nielsen kantaa huolta lukutaidottomista ja ikääntyvistä, globalisaation tuomista haasteista käytettävyydelle sekä verkkosivujen bisnesmalleista. Muiden vastauksissa korostuvat enemmän käyttäjät, siis ihmiset ja se käyttäjien tuottama sisältö.
Olen lukenut Nielsenin UseItiä ja kirjoja aina puolittain huvittuneena. Usein Jaakob sedällä on hyvää tarkoittavia pointteja, mutta välillä ihmettelen ääneen miten joku voi olla noin pihalla. Voiko käytettävyysasiantuntija olla niin etääntynyt oikeasta käyttäjästä, ettei tunnista edes tämän perustarpeita.
Mutta, mutta Jakobin web 2.0 käsityksen puolesta puhuu USAn täysin toisenlainen potentiaalinen yleisö kuin Suomessa, jossa lukutaito on keksimäärin hyvin hallussa. Käviköhän taas niin että Nielsenismi sais ensin voimakkaan vastareaktion ja saa sitten aikaan mietintää, josko Jakob-sedällä onkin ihan aiheellinen viesti.