Jos omaan verkkoelämään törmääminen verkon ulkopuolella herättää hämmennystä, niin aika huonosti olemme perillä myös siitä, mitä muut verkkopersoonistamme ajattelevat, kertoo New Scientist. [via]
”What your online profile says about you may not be what you expect. Psychologist Sam Gosling of the University of Texas, Austin, has found that while profiles on social networking sites like Facebook present a generally accurate portrait of their owners, this is often at odds with the impression they think they are putting across. […] ’People had very little idea about how they are seen,’ says Gosling. This matters, because sites such as Facebook are an increasingly common way for people to get acquainted, and employers frequently check job applicants’ profiles before interviewing them. ’People really might meet you for the first time through your Facebook profile,’ Gosling says.”
Samalla verkko antaa myös mahdollisuuden luoda nahkaansa uudelleen sellaiseen suuntaan kuin itse haluaa. Tuli ihan mieleen uudessa Imagessa oleva juttu avatareista ja ihmisistä niiden takana: kuinka kotiäiti innostui esiintymään alastomana Second Lifessa, ja kuinka yliopiston professorista kuoriutuu virtuaalimaailmassa kääpiösoturi. Aika yleinen ”erehdys” on luulla verkon sanataituria esiintymishaluiseksi verbaalikoksi myös verkon ulkopuolella, ja pettyä, kun asia ei sitten olekaan näin. Itse olisin kuitenkin valmis liputtamaan nimenomaan verkkoviestintätaitojen puolesta jopa esiintymislavojen kustannuksella. Tavoittaahan fiksu ja filmaattinen kirjoittaja verkossa huomattavasti suuremman yleisön kun tämän maailman esasaariset ikinä. Tai ehkä kyse on preferensseistä: siitä, tekeekö luettu suuremman vaikutuksen kuin nähty ja kuultu.
