Lisätessäni aiemmin päivällä artikkelia del.icio.us-tililleni pysähdyin hetkiseksi ihastelemaan sitä, kuinka fiksusti sosiaalisen median ydin oli Technology Reviewissa oivallettu ja kuinka helpoksi jakaminen oli tehty. Jos halutaan, että ihmiset puhuvat, bloggaavat, kommentoivat, pistävät muistiin ja linkittävät, on myös syytä tarjota siihen sopivat välineet. Muitakin tapoja olen nähnyt; tämä oli sieltä parhaimmasta päästä. Kotimaan mediat hilaavat vahvasti jälkijunassa.
Ihastelin ihan samaa New York Timesissa tänään – artikkelityökalut – pudotusvalikossa oli tosin vain muutama tutuin vaihtoehto. Pisin lista, mitä olen nähnyt, sisälsi 25 eri palvelun ikonit. Tägäys ja ”sosiaalinen kirjanmerkkaus” on nyt in, todellakin, näinhän se Sifrykin noteerasi tuoreimmassa blogosfäärin katsauksessaan.
Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni sosiaalisen kirjanmerkkauksen käyttäjäistä ei olisi ottanut käyttöön jonkinlaisia selaimen apuvälineitä merkkaukseen. Tällöinhän tuollaiset kuvakkeet olisivat enimmäkseen varsin turhia.
Ainakin itse suhtaudun joillakin blogimerkintöjen lopussa oleviin ikoniviidakoihin varsin nihkeästi. Toisaalta tuo Technology Review’n lähestymistapa oli varsin siivo, kuvakkeet kun ovat piilossa ellei niitä aio käyttää.
Henkilökohtaisesti ärsyynnyn kaikista ”kätevistä” ja ah niin 2.0-maisista jakamisnäppylöistä.
Suurin syy tähän lienee se, että 99% tapauksista ne on toteutettu todella huonosti niin, että niiden olemassaolo vie huomiota itse sisällöltä. Mutta vaikka ne toteutettaisiin fiksusti (kuten yllä erillisen valikon alle), en nää niissä mitään järkeä, sillä jotta valikko toimisi riittävän suurelle osalle lukijoita, siihen olisi liitettävä kymmeniä linkkejä. Lisäksi ongelmana on aina se, että kaikkia sivustoja ei voi millään ympätä mukaan, jolloin kumartaessaan osalle käyttäjiä, pyllistää sille osalle joiden suosikkisivustot eivät mahtuneet ko. valikkoon. (Kyseessä olevan sivuston valikossa ei näytä olevan esimerkiksi Ma.gnolia-palvelua jota itsekin käytän, mutta sen sijaan sieltä löytyy ainakin kolme sellaista palvelua joista en ole koskaan kuullutkaan.)
Mutu-tuntumalla veikkaisin, että lähes kaikilla sosiaalisten linkkipalveluiden tehokäyttäjillä on selaimessaan bookmarkletit käyttämiinsä palveluihin. Bookmarklettien käyttäjät eivät todennäköisesti käytä sivuston tarjoamia oikopolkuja koska oma selain on tutumpi ja helpompi.
Omakohtaisten kokemusten (täysin subjektiivisessa) valossa näistä linkeistä tuntuu olevan useimmissa tapauksissa enemmän haittaa kuin hyötyä.
New york timesin sivut kelpaavat muutenkin aika hyväksi esimerkiksi asioista mitä kotimaan media voisi omilla sivuillaan tehdä. Kannattaa esimerkiksi tutustua lehden my times -palveluun (muodikkaasti beetassa).
Taitaa kestää hetki ennen kuin hesari tai joku muu tarjoaa saman.
NYT on minunkin suosikkini monessakin kohdassa, vaikka esimerkiksi sen navigointirakenteessa olisi vähän toivomisen varaa. Mutta siellä on monia sellaisia ominaisuuksia, joista Suomessakin kannattaisi ottaa vaari, ja joita olen omille asiakkaillenikin suositellut. :-)
Unohtui kommentoida viimeksi tuota Villen kommenttia.
Omasta mielestäni artikkelityökalujen oikea hyödyllisyys ei edes ole kovin oleellista, ainoastaan koettu. Vaikka olisi kieltämättä hauska tietää kuinka paljon artikkelityökaluja käytetään, niin ainakin itse yhdistän ne eniten lukijoiden huomioimiseen – ja siitä tulee hyvä olo.
Vaikken käyttäisikään ko. työkaluja, niin se että minulla kuitenkin olisi mahdollisuus ja se on huomioitu, nostaa lähes huomaamatta sivuston arvoa mielessäni.
Suomalaisilla verkkolehdillä voisi olla vaikeuksia valita, minkä palvelujen apulinkit palveluunsa valitsisivat: del.icio.us:skin on varmasti tuntematon useimmille lukijoille. Toisaalta, vaikka Ramin ja Villen tavoin vierastankin noita valmiita nappeja, voisi niiden ilmestyminen sivuille ohjata palvelujen käyttäjiksi – mikä tietysti tekee palvelujen valinnasta entistä monimutkaisempaa…
Oleellisin parannus, mitä lehdet voisivat artikkeleilleen niiden blogattavuuden ja sosiaalisen promotoinnin kannalta tehdä, ovat edelleen yksiselitteiset, pysyvät ikilinkit. TR:llakin on tässä mielestäni petrattavaa: lehti jakaa artikkelinsa tarpeettomasti usealle sivulle (ts. useaan osoitteeseen), siististi luettava printtiversio vielä erikseen.
(Btw, Jaiku vai Twitter?)
Jere: mieluummin Jaiku.