Muutama merkintä sitten kommenttiosastolla tuli puheeksi mahdollinen sukupolvien välinen kuilu LinkedInin käytössä, kun Irmeli valitteli vastenmielisyyttä ”tuotteistaa kontaktejaan ja hyödyntää tuttujaan”. En ole ihan varma onko tässä kuitenkaan kyse iästä, mutta käytettävyyden ja käyttökokemuksen suhteen sen sijaan olen huomannut iällä olevan merkitystä. Viimeksi juuri eilen kyllästyin perinpohjaisesti yrittäessäni löytää äänestettävää eduskuntavaaliehdokasta eri puolueiden kampanjasivustoilta, jotka mitä ilmeisimmin nuorisoon vedoten on tehty pääasialla Flashilla, eikä edes kovin hyvin niin. Esimerkiksi demareiden sivut saivat ainakin minut raivon partaalle – ehdokkaiden tutkimiseksi tarvittaisiin jo suurennuslasia ja ainakin vakaata kättä. Argh. (Kalamuki tietää lisää.)
Erilaisiin multimediahärpäkkeisiin ja selainpohjaisiin sovelluksiin (hienommin: Rich Internet Application, RIA) tottunut nuoriso onkin osaltaan määrittelemässä käytettävyyttä uudestaan, sillä heille verkko on viihdettä ja asioiden esittämistä uudella tavalla, joka saa meidät vanhat käytettävyysjäärät harmaantumaan ennen aikojaan. Kuten Is there a generation gap for user experience? -kirjoituksessa todetaan:
”As Rich Internet Applications move into the realm of marketing, and the blurring between ’productivity application’ and ’rich media’ application becomes more fuzzy, we’re going to need to rethink what usability really means. Increasingly, as today’s web-enabled generation grows up, the old definitions aren’t going to hold. With RIAs, we have a chance to let our creative side rethink the usability of our applications. Being able to differentiate the experience, as Joost does, will attract a valuable segment of the population. Applications based on the browser don’t give us that ability, and while that may be fine for this generation, the tech savvy youngsters are going to seek out more advanced user interfaces and create new definitions of usability.”
Mutta ehkä tässä vanhakin vielä nuortuu, kun tarpeeksi kauan erilaisia sovelluksia räplää, jaksaa kiinnostua uusista keksinnöistä ja pitää silmät ja korvat auki niin kauan kuin vastaanottokyky on vielä tallella. Se on ainakin minun taktiikkani samalla kun yritän löytää itsestäni sitä alakynteen jäänyttä luovaa puolta.
Joo, näkee kyllä, että kampanjasivustoja on ollut osatamassa ”vihreää” porukkaa, enkä tarkoita tässä puoluesuuntausta. Siistiä HTML-pohjaista ei ole osattu vaatia, joten mainostoimistot eivät sitä myöskään ole tehneet.
Oma näkemykseni on, että selainten tarjoamat käyttöliittymänrakennusmahdollisuudet lähestyvät entisestään ns. työpöytäsovellusten tarjoamia mahdollisuuksia, kun HTML-formeja rikkaampaa interaktiota joka tapauksessa halutaan nettisivujen käyttäjille tarjota.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että olisin antamassa tuumaakaan periksi käyttöliittymän faktorien tärkeysjärjestyksestä: hyöty (utility), käytettävyys (usability), visuaalinen miellyttävyys. Viihteen kohdalla hyödyn voisi kenties korvata (sisällön) kiinnostavuudella tai viihdyttävyydellä.
Tärkeysjärjestys on hyvä olla olemassa, mutta samalla tietysti pitää muistaa se, että mikään mainitsemistasi ominaisuuksista ei elä kuplassa: kehitys kehittyy, niin myös käytettävyys. :-)
Myspacea ja Craigslistia ollaan usein ehdotettu esimerkeiksi väitteeseen, että hyvä ”designi” ei olekaan olennainen osa verkkopalvelun menestystä. Ongelma keskustelussa on yleensä ollut se, että Ilkan mainitsemaa erittelyä ei olla otettu huomioon: hyöty, käytettävyys ja estetiikka eivät kulje vääjäämättä käsi kädessä. Verkkopalvelu voi olla ”ruma” ja silti olla käytettävä.
Myspacen tapauksessa minua risoo se, että palvelu ei ole ainoastaan ruma, vaan myös h*lvtin törkeä ja vaikea käyttää. Sekava käyttöliittymä yhdistettynä törkeään sivulatauksien maksimointiin — puhumattakaan käyttäjien vilkkuvista ja piipittävistä profiilisivujen modauksista — saa minut oikeasti raapimaan päätä, miten siitä on tullut niin suosittu. Käyttäjien kokeman hyödyn on pakko olla selitys.
Pelottavaa tälle vanhalle parralle on tosiaan se, että monet ei-nörtit tuntuvat ymmärtävän — tai vähintäänkin hyväksyvän — Myspacen käyttöliittymän.
”Ei kai kukaan voi tosissaan väittää, että ihmiset näpyttelisivät toisilleen viestejä puhelimen numeronäppäimillä ja vielä suostuisivat maksamaan siitä?”
Hyöty on joskus erittäin vahva motivaattori ja riittävä peruste hankalankin käyttöliittymän käyttämiseksi. Lohdullista tällöin on, että käyttäjäkokemusta on tällöin helppo parantaa paljon tarjoamalla sama hyöty paremmalla käytettävyydellä, ja edelleen esteettisillä ratkaisuilla. Päinvastaisessa järjestyksessä homma ei läheskään aina toimi.
Jotenkin tuosta UX lainauksesta tulee mieleen se kun aikoinaan designattiin nuorille minikokoista pikselifonttia ruutu täyteen ja sitten tutkimuksissa huomattiinkin, että halutuin käyttöliittymä sisältää maksimissaan neljä ISOLLA ja selkeällä fontilla leiskattua navigaatiovaihtoehtoa. Malttamattomuus meni viihteen nälän edelle.
”More advanced user interfaces” tarkoittaa liian usein jotain, mikä on melko hyödytöntä, hyvin epäkäytännöllistä, mutta tosi siistin näköistä. En jaksa uskoa, että edes nuorilla riittää pinna moisten kanssa.