Eräs blogien päällimmäisistä funktioista on tunteiden jakaminen – päiväkirjamaisesta ilmaisutavasta kun kuitenkin on kyse. Näppituntumalla useammin kuitenkin vastaan tulee enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita, mikä kenties tekee blogeista erilaisen muihin sosiaalisiin medioihin verrattuna. Viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa (pdf) kuitenkin keskityttiin nimenomaan onnellisuuteen blogeissa – ja tuotettiin siinä sivussa eräänlainen ”onnen resepti”. [via]
”What are the sources of happiness and sadness in everyday life? In this paper, we employ linguistic ethnography to seek out where happiness lies in our everyday lives by considering a corpus of blogposts from the LiveJournal community annotated with happy and sad moods. […] We determined the happiness-load of words as obtained from blogposts labeled by their authors as happy or sad. These corpus-derived happiness-factors were then used as a basis for studies centered around the topic of happiness, which sometimes led to findings that contradict popular beliefs about the nature of happiness and sadness.”
Se onnen resepti sinällään ei sisällä mitään uutta ja ihmeellistä (osta ittelles jotain kivaa, syö ja juo hyvin jossain kivassa paikassa jne.), vaan kiinnostavampi aspekti on tutkimuksessa käytetty lingvistisen etnografian menetelmä. Kaikenlaista tieteellistä tekstintutkimusta on toki harjoitettu jo iät ja ajat, mutta sosiaalinen internet käyttäjien tuottamine sisältöineen tuo alalle kosolti uutta tutkittavaa. Kotus kertoo arkiteksteistä seuraavaa:
”Teksteillä on tapana järjestellä asioita. Toisaalta tekstit näyttävät järjestelevän ajatuksiamme ja vaikuttavan käyttäytymiseemme. Tekstit saattavat ottaa vallan ihmisiltä: jotkut ihmiset siis ottavat vallan toisilta ihmisiltä tekstein. Se, joka hallitsee tekstien tekemisen ja merkitysten muotoilun, hallitsee muutenkin.”
Hei, kiitos tästä – osui aika nappiin mun duunihommeleiden kannalta.
Ole hyvä vaan, hyvä jos on hyötyä! Silloin blogin tehtävä on täytetty. :-)