Kun laitetaan samaan junaan kourallinen käytettävyysihmisiä, niin mistä silloin puhutaan? Tietysti junan vessasta, sillä sehän toimii kuin… no, te tiedätte. (Sori, edsel.)
Kaikilla on kauhutarinoita junien vessoista, ja yleensä niihin liittyy keskeisesti epätietoisuus siitä, onko se ovi nyt lukossa vai ei. Kukapa haluaisi tulla yllätetyksi housut kintuissa! Uusien automaattisten lukitusten aikakautena ongelma ei ole poistunut mihinkään, vaan saanut uusia muotoja. Nyt on luotettava tekniikkaan siinä missä ennen oven lukitseminen oli perinteisempää käännä nupista -mallia. Nyt painetaan napista ovi auki ja kiinni, ja lukitaan se lukkosymbolista. Selvää kuin mikä, eikö?
No, mitä ilmeisimmin ei aina. Legendat kertovat, kuinka ovi ei ollutkaan lukittunut, vaan liukui aavemaisesti auki junan tullessa kaarteeseen – luonnollisesti vielä niin, että sisälläolija istui asioimassa, ja oven toisella puolella odotti lisää asiakkaita. Tai kuinka käyttäjä ei tiennyt, miten ovi lukitaan, ja oli yrittänyt teljetä sitä jollakin muulla, manuaalisemmalla tavalla. Mitään sanallisia ohjeitahan vessoissa ei ole, vaan niissä luotetaan merkkien ymmärrettävyyteen. Etenkin invavessoissa matkaa pöntöltä ovenkahvaan on vielä niin paljon, että ravintoloista tuttu pidän kahvasta toisella kädellä kiinni -tekniikka ei toimi. Harva asia on yhtä epämiellyttävä kuin asiointi avoimessa wc:ssä (muualla kuin kotioloissa, tietenkin). Lukkopainikkeen punaista valoakin voi tulkita muutoinkin kuin sen merkkinä, että lukko on kiinni: se voisi tarkoittaa myös sitä, että se on rikki ja epäkunnossa.
Hitaasti kiinni ja auki itsekseen hiissaava automaattiovi mahdollistaa myös sen, että oven voi lukita ulkoa niin, ettei ketään ole sisällä. Arvoitukseksi jää, kuinka sen silloin saa auki ilman rälläkkää ja kirosanoja.
Kaikkien näiden keskustelujen jälkeen jokainen mukana ollut noudatti erityistä huolellisuutta pihan perällä piipahtaessaan, ja kylmä hiki taisi kohota useammankin otsalle. Sinnikkäimmät säästivät kotiin.
Se meille ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, mitä wc:ssä voi palauttaa. En ole ihan varma haluanko edes tietää.
Täytynee viikottain maitojunaa (kiskobussi) käyttävänä kommentoida roskiksen sijoittuvuutta wc-tilassa. Se kun on lavuaarin alla, niin että onnistuakseen on kökötettävä puoliksi lavuaarin alla. Saati että ei sitä kantta saa ilman käsin räpeltämistä avattua.
Kiskobussissa ovi laitetaan kiinni manuaalisesti, mutta käsienpesu ja pöntön huuhtelu ovat painikkeitten takana. Nuo painikkeet taas ovat muistaakseni (hirttäkää, jos olen väärässä) saksan kieliset. Tosin joissakin junissa olen jo nähnyt suomenkielisiä paperilappuja siinä vierellä asiaa helpottamassa..
Eipä sillä, minä rakastan junamatkailua. Tuli vaan mieleen.
Meillä miehillä on se etu, että voimme kääntää selkämme asioidessa. :)
Mutta ette tekään aina!
Tai sitten kyse on jo jostain minulle tuntemattomasta asiointitavasta…