Radio Helsingin Aamu Punavuoressa kartoitti tänä aamuna päivän kysymyksessään kansan kummallisia ruokamieltymyksiä, joita kertyikin koko joukko. Kysymyksen innoittajana oli ollut toimittajakollega, joka oli dipannut toimituksessa makkaraa kuningatar-jogurttiin, mikä ei välttämättä ole ihan jokapäiväinen näky. Peruspertin ruokalistalle eivät taida kuulua myöskään letut pekonilla ja rusinoilla, joita eräs kuuntelija ehdotti, tai Mignon-munat ja Guinness. Omasta lähipiiristäni löytyy henkilö, jonka tiedetään nauttineen pullaviipaleita sinapilla siveltynä, ja muistan vieläkin, kuinka joskus hurjina nuoruusvuosina testasimme ravintolahenkilökunnan huumorintajua tilaamalla jäätelöannoksen kahdella nakilla. Saimme sen. Ja söimme.
Näistä ruokajutuista tuli mieleen taannoin näkemäni video, jossa ruokaan ja ruuanvalmistukseen suhtaudutaan koko lailla eri tavalla kuin mihin arjessa olemme tottuneet. Taustajutussa kerrotaan, kuinka teknologinen kehitys mullistaa myös ruokakulttuuria niin, että joissakin ravintoloissa puhutaan jo high tech -ruuasta – ei siis pelkkiä nakkeja jäätelössä! Videossa puheenvuoron saa ko. ruokatyypin temppeliksi kutsutun chicagolaisen ravintola Alinean pääkokki Grant Achatz, jolle uudet makuelämykset ovat kaikki kaikessa, ja joka ei todellakaan säästä vaivaa toteuttaessaan ideoitaan:
”The video also includes Achatz talking about his ultimate aim: to use food as a kind of artistic medium to give individual diners an emotional experience. ’If you can get past the soy sauce on chocolate, you will enjoy it and feel a certain way. It’s a journey where your heart beats a little faster.'”
En muuten muista koskaan nähneeni millään muulla ravintolalla luovaa tiimiä. Onkohan tässä nyt kyseessä se Ruoka 2.0?
(Kuva napattu videosta.)
