Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Pelailua

Ne, jotka tuntevat minut tosielämässä, tietävät, että en pidä pelien pelaamisesta, ja se koskee niin Afrikan tähteä kuin kännykkäpelejäkin, muusta pelaamisesta nyt puhumattakaan. Olen suhtautunut pelien vastustamiseen sillä kiihkeydellä, että en ihmettelisi, jos jossain vaiheessa elämääni huomaisin tienaavani elantoani pelibisneksen leivissä, sillä monet ehdottomina pitämäni jyrkkyydet tapaavat purra omaan nilkkaan. Kuitenkin erilainen pelaaminen näyttelee isoa osaa sähköisen maailman vuorovaikutustilanteissa, eikä sitä voi aina ajatella yhtä suoraviivaisesti kuin allekirjoittaneella on tapana. Käyttöliittymistäkin on tullut leikkisiä tavalla, jonka voi laskea kuuluvan pelaamisen kategoriaan.

Jos vaikkapa kännykän käyttämistä ajattelee pelaamisen näkökulmasta (muutenkin kuin vain sen pakollisen matopelin verran), niin kuin Vodafonen Receiver-verkkolehden Interaction as an aesthetic event -artikkelissa, voi sen toiminnasta oivaltaa jotain uutta. Että puhelimeni pitääkin jatkuvaa peliä kanssani animoiduilla ikoneillaan, äänillään, muodoillaan ja yksityiskohdillaan, ja että tämänkaltainen leikkisyys ikään kuin kuuluu nykyisin siihen kokonaisuuteen, jota käyttökokemukseksi kutsutaan.

”The designers no longer try to hide the interfaces. Instead, the interaction is treated as an event, as opposed to ”non-event”, as in the previous ’invisible interface’ paradigm. Put differently, using personal information devices is now conceived as a carefully orchestrated experience, rather than just a means to an end. The interaction explicitly calls attention to itself. The interface engages the user in a kind of game. The user is asked to devote significant emotional, perceptual and cognitive resources to the very act of operating the device.”

Mikäpä siinä, parhaimmillaan peleistä varmasti irtoaa mainioita kiksejä niille, jotka niistä pitävät. Mutta ainakin mobiilimaailmassa leikkisyys tarkoittaa monesti myös ylimääräistä viivettä käytössä, kun se soma animoitu toiminto on aina näytettävä ja ääni pimpautettava. Vajaan viikon päivät uutta puhelintani käyttäneenä olisin valmis luopumaan kaikista wow- ja ooh-efekteistä, jos samalla saisin lisää käyttönopeutta ja -varmuutta tähän puhelinmalliin, joka on tähän mennessä käyttämistäni puhelimista yhtä aikaa monipuolisin ja surkein. Kätevistä, saati leikkisistä toiminnoista ei paljon riemua irtoa silloin, kun käyttäminen kestää tolkuttoman kauan. Kävellen olisit jo perillä.

2 Comments

  1. Sami O

    Elämä on peliä. Pelit ovat kaikkialla. Täydennetty todellisuus. Pervasiiviset pelit…uuh ooh. Maltan tuskin odottaa. Ja gps-kännykkä siinä kaiken keskellä. Ei kestä kauaa kun videopeligurujen kaksinkamppailuihin jonotetaan lippuja kuin rock-konsertteihin kuunaan. Pelit olympialaisiin! Etelä-Koreaan opintomatkalle! Tekesille hakemukset sisään kipin kapin.

  2. Marjut

    Jep jep. :-)

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑