Kun on tarpeeksi monta kertaa antanut käyntikorttinsa samalle ihmiselle, alkaa paitsi hävettää, myös ihmetyttää se, miksi jotkut kasvot eivät vain jää mieleen. Minulla on kyllä ilmiömäinen nimi- ja naamamuisti – harmi vain, että ne eivät aina yhdisty. Huomattavasti useammin muistan tavanneeni jonkun ihmisen, mutta en vain tiedä että missä, kuin että en muistaisi ollenkaan.
Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan kasvot todellakin jäävät keskivertoasioita paremmin mieleen, muttei välttämättä kovin vaivattomasti: kasvoja pitäisi katsella kohtuullisen kauan, että muistijälki syntyy. Puolessa sekunnissa näin ei vielä tapahdu, mutta kun aikaa kasvatetaan neljään sekuntiin, muihin objekteihin verrattuna kasvot muistetaan paremmin.
”The researchers believe that our experience with faces explains this advantage. This theory is supported by the fact that the advantage was only obtained for faces encoded in the upright orientation, with which we are most familiar. Faces that were encoded upside-down showed no advantage over other objects.”
Tutkimusuutisesta ei selviä se, minkälainen vaikutus ikääntymisellä tai vaikkapa tukan värin muuttumisella on muistikuvaan. Olen joutunut muutamankin kerran huvittavaan tilanteeseen tunnistettuani aikuisiällä ala-asteen auskultantteja, vaikka nimet ovat unohtuneet. 25 vuotta ensitapaamisen jälkeen on vain joskus vaikea hahmottaa, että vastapuolen mielikuva, jos sitä on, on seitsenvuotiaasta, ei päälle kolmikymppisestä.
Eräs nainen on kolme kertaa esittäytynyt minulle ja joka kerta yhtä innokkaasti kysellyt, kuka olen ja mitä teen. (Se siis et ole sinä :-)
Luulen, että kyse on tapaamisväsymyksestä. Kohteliaat käytännöt hallitaan, mutta kestomuisti ei pelaa, koska huomio on jossain mielessä pyörivässä (työ)asiassa. Tai sitten cocktail-kutsujen juomat estävät muistijäljen syntymisen…
Sinua ei voi unohtaa! :-)
Tapaamisväsymys, se se voisi olla. Tai kun saman pöydän ääressä on 20 uutta ihmistä, ei millään voi muistaa jokaista, vaikka kaikkia tuijottelisi koko parin tunnin palaverin ajan – etenkin kun samalla on hoidettava sitä työasiaakin…
Joillekin (köh köh) eksytykseksi riittää vuodenajan ja siten vaatetuksen vaihtuminen. Siinä taitteessa maailma on taas uusi ja ihmeellinen, kuin myös kaikki ihmiset…