Kaikkea ne keksivät. Elica-lamppu lienee maailman ensimmäinen ja ainoa lamppu, jonka saa kytkettyä päälle ja pois puhaltamalla – siis ilman erillisen kytkimen käpälöimistä. Vaikka en ymmärräkään miksi mainoslauseessa lukee ”interactive emotional lamp” (mitä emotionaalista on puhaltamisessa?), niin ottaisin ilomielin yhden kappaleen yöpöydälleni, ettei öisin pimeässä tarvitsisi tiputella herätyskelloa, vesi- ja silmälaseja lampun katkaisijaa haparoidessa. Onhan siinä mukavaa kynttiläanalogiaakin mukana, vaikka kynttilät harvoin puhaltamisesta syttyvät.
Niinpä, meikäläistä peruskäyttäjää puhallusmekanismi viehättäisi ihan silkkaa erikoisuuttaan, mutta samalla jollekin toiselle käyttäjäryhmälle sama toiminto on edellytys sille, että käyttäminen on ylipäätään mahdollista. [via]
Toivottavasti sensori ei ole liian herkkä, ettei yöpöydällä oleva lamppu syttyisi yöllä esimerkiksi unisista peiton tai tyynyn oikomisista.
Tästä tuli mieleeni, kun itse ostin aikoinaan kaukosäätimellä toimivan, pistorasiaan liitettävän katkaisijan, johon sitten kytkin pari lamppua. Sattumalta laite toimi samalla 2,4Ghz ism-taajuusalueella jolla wlan-verkot toimivat. Ensimmäisenä yönä vähän säikähdin itsestään syttynyttä lamppua, muutamana seuraavana yönä herääminen alkoi jo ärsyttää, ja lopulta luovuin koko vekottimen käytöstä.
Tämä Elicakin on itse asiassa koko ajan ”päällä”, eli sammutettunakin kajastaa jonkinlaista valoa, että sitä kohti osaisi puhaltaa. FAQ-sivun mukaan sen ei pitäisi häiritä unta. Samalta sivulta voi rivien välistä ymmärtää, että puhallus pitäisi kuitenkin suunnata kutakuinkin oikeaan kohtaan oikealla voimakkuudella – minkä lisäksi lamppu ei heti syty täydellä kirkkaudella, vaan ottaa pari minuuttia ennen kuin siihen päästään. Siitä on tosin se hyöty, että jos yöllä onnistuisikin vahingossa lampun sytyttämään, niin se ei ole aivan mahdottoman kirkas. :-)
Onko sinulla vesilasi yöpöydällä? No, mikä ettei.
Onpa hyvinkin, mistä lie jäänyt moinen tapa. Se on hyvä kulauttaa tyhjäksi viimeistään aamulla herättyä.