Sateisen aamun ratoksi my typossa tarjoillaan jälleen yksi osa lisää eroottisen käytettävyyden jatkokertomukseen: Muotoilijan huono käytettävyys. Taustalla havisee ajatus muotoilun kahdesta lähestymistavasta, käyttäjäkeskeisestä ja itseilmaisullisesta muotoilusta, ja siitä, mitä se merkitsee itse muotoijan kannalta deittailun kontekstissa:
”Deittailuhan tyypillisesti viitattaa tilanteeseen jossa kaksi henkilöä pyrkii tutustumaan voidakseen arvioida olisiko jatkossa tapailtava akselilla ei yhtään – koko ajan. Itseilmaisulliselle muotoilijalle tilanne ei ole mikään ongelma sillä hyvin muotoiltu tuotehan pärjää kovassakin kilpailussa. Riittää että muotoilija-tuote muistaa mennä paikalle ja harjoittaa hieman itseilmaisua. Käyttäjäkeskeinen muotoilija sen sijaan kohtaa suuria vaikeuksia koska, ensinnäkin, käyttäjäkeskeinen muotoilija ei ole järin kiinnostunut itseilmaisusta ja toisekseen, tyypillisesti käyttäjän tarpeisiin on mahdollista vastata vasta pitkällisen työpajatyöskentelyn jälkeen. Ensitreffit (tai, ei helkkari, sokkotreffit) ovat juuri tämän vuoksi käyttäjäkeskeiselle muotoilijalle kauhistus. Siis kun ei voi ymmärtää (käyttäjää on aina ymmärrettävä) mitä laittais päälle ja mistä puhuis.”
Kalpene, Nielsen.
Sitten kun on vielä näitä rototyyppien tyyppi- ja pintavikoja käyttövuosien näennäisen suuresta määrästä huolimatta!
Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että on kunnolla sisäänajettu!
Usein joutuu turvautumaan pelkkään asiantuntija-arvioon ja toivomaan parasta.
Niin, asiantuntija-arviossa voi jättäytyä mukavasti ja riskittömästi ulkopuolisen tarkkailijan rooliin.
Onhan niitä naftaliinissä säilytettyjä erikoisajoneuvojakin…