Tänään voisi ensin lukea pari blogimerkintää:
- PA: Epäjatkuvuuskohdassa
- Sun äitis: Muna ja kana
…ja ihmetellä vasta sitten ulkona riehuvaa syysmyrskyä. Jos enää pystyy.
Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑
Pahoittelut, tuo merkintäni ei ole järin käytettävä, sillä oleellinen on piilotettu vasta viimeiseen kappaleeseen.
Odotus palkitaan, sokerit pohjalla jne.
Ja kyllähän kaikki lukevat kommentit kuitenkin.
Tämähän on kuin realitysarjaa. Realitybloggaamista, tosiblogia. Kohta varmaan selviää että
Realitystä puheen ollen… Olisi pitänyt tajuta, että sinä se olit, mutta takaapäin on vähän hölmöä hyökätä moikkaamaan, jos on sittenkin väärässä. Ja oli muka vähän kiirekin, kun tuo bussi ei ole ikinä ajoissa.
Minähän se, maailma on pieni. Ja takaapäin minäkin sinut tunnistin, mutta en pysynyt vauhdissasi, kun on nää jalat meikäläisellä noin puoli metriä lyhyemmät. :-)
Myöhästyin 5 minuuttia, kiitos bussin. Pahus.
Ovat perehtyneet kunnolla domainiin Tiedelinjalla ja implementoineet systeemiin jopa akateemisen vartin.
Marjut,
omena ja puu olisi EHDOTTOMASTI ollut huomattavasti parempi otsikko kuin Muna ja kana! Tyhmä minä, mutta jouduin kyllä improvisoimaan melko pikaseen ja melko väsyneenä! (Kerran kun PA oli 2-vuotias, se tavoitteli ravintolapöydässä mun Pommacia. Yritin ehtiä ensin, mutta tohelona kaadoin pullon. Tähän Gorba tuumas, että onpas itsekäs nainen, mieluummin kaataa limut pöydälle kuin lapsen suuhun. Sama itsekkyys sai eilen kilpavarustelupostaamaan, ennen kuin PA paljastaa kaiken!)