Olen lyhyen ajan sisällä joutunut pariin otteeseen erittäin epämiellyttävän myyntiyrityksen uhriksi; kummankin tilanteen tapahtumapaikkana oli luontaistuotekauppa. Jostain syystä tuputtamisen periaate tuntuu olevan sitä voimallisempi, mitä erikoistuneempi liike on. Kukaan ei tule tunkemaan marketissa maitoa kärryyn, eikä huoltoasemalla pakoteta bensaostoksille. Mutta annas olla kun uskaltaudut pieneen putiikkiin, niin kimppuusi käydään ärhäkämmin kuin syyslämmöstä humaltuneet ampiaiset koskaan. Apteekkien suhteen on muuten sama juttu, ikävä kyllä. Onko siis niin, että asiaansa erikoistuneilla ihmisillä on tarve saada kaikki muutkin käännytettyä?
Katsokaas kun minussa on sellainen sisäänrakennettu piirre, että jos minulle yrittää valtavasti myydä, suorastaan tuputtaa, niin pahimmassa tapauksessa paitsi huomautan asiasta ikävään sävyyn, myös kävelen ulos, enkä koskaan palaa. Saatan sanoa vielä muillekin, että eipä kannata tuossa paikassa asioida. Silloin kukaan ei voita, paitsi ehkä se liike, jossa saan hyvää palvelua ja jonne kiikutan ilolla rahani.
Koin oikeasti kauhunhetkiä, kun vaaraa aavistamatta poikkesin uuteen luontaistuotekauppaan hankkimaan yhtä tiettyä suositeltua tuotetta. Tiesin mitä halusin, en vain tiennyt mistä sen löytää. Enkä kyllä ehtinyt etsiäkään, sillä noin kolmen sekunnin kuluttua sisäänastumisesta hyllyn takaa paikalle leyhähti ihan jo itsessään pelottava, kummalliseen kaapuun pukeutunut myyjä, joka jo pelkällä ulkomuodollaan viesti sellaista ylimaallista luontaistuoteguruutta, että tiesin etten selviäisi ostamatta ulos. Kohteliaana esitin asiani, kysyin pari ilmeisen tyhmää kysymystä, ja sain vastaukseksi käsittämätöntä ylenkatsetta ja kärkkään oikaisun siitä, mitä ei todellakaan kannattaisi hankkia. Minulle oli siis olemassa vain yksi oikea vaihtoehto, ja olisi parempi ostaa juuri se, sillä muuten ei hyvä heiluisi. Hetken aika pelkäsin saavani vitamiinipurkista päähän, jos kyseenalaistaisin tätä ainoaa totuutta.
Miksen kävellyt ulos? Siksi, että haluamaani tuotetta ei saa mistään muualta. Guru taisi tietää sen. Nöyryytettynä maksoin ostokseni ja päätin, että oli laitimmainen kerta, kun tässä kaupassa vierailen. Sen aion sanoa myös tuotetta suositelleelle taholle.
Ensijärkytyksestä ja kiukusta toivuttuani jäin miettimään oman ammattikuntani edesottamuksia. Käytettävyys, niin kuin moni muukin IT-alan osa-alue, on varsin pieni erikoistumisala, eikä ole ihan kerran tai kaksi, kun olen törmännyt vastaavanlaiseen guruuteen sen edustajien keskuudessa. Ja se on pelottavaa jos mikä! Se taitaa olla myös suuri syy siihen, miksi käytettävyys ei aina herätä kovin myönteisiä mielleyhtymiä: joillekin on olemassa vain se yksi totuus, yksi käytettävyys, jota nielseniläisittäin ei sovi kyseenalaistaman.
Jotenkin sitä toivoisi, että kun joskus on itse joutunut vastaavan pakkosyötön uhriksi, niin osaisi ottaa huomioon muutkin, kun joutuu vastaavaan tilanteeseen. Itse olen tainnut tulla liiankin varovaiseksi sen suhteen, etten tunkisi käytettävyyspullaa liian syvälle kuulijan kurkkuun, ellei sitä nyt varta vasten toivota (niinkin on käynyt). Myymisen taito, se on harvoilla hallussa, vaikka ei siihen tarvittaisi muuta kuin kykyä kuunnella tarkalla korvalla sitäkin, mitä ei ääneen uskalleta sanoa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Minä kuulun niihin, jotka mielellään toteavat erikoisliikkeessä myyjän kysyessä, että ”Kunhan katselen”. Sitten, jos oikeasti kaipaan apua, niin pyydän kyllä. Mutta koska inhoan sitä tuputusta, niin en halua kuulla yhtään turhaa myyntipuhetta, vaan puntaroin itse mielessäni.
Ja liian innokas myyntityö saattaa saada minutkin helposti päättämään, että ei tänne enää koskaan. Helpommin annan anteeksi sen, että myyjä ei tiedä ja sanoo sen reilusti, kuin sen, että minulle kaupitellaan tuotetta mutu-fiiliksellä ja epäoleellisilla seikoilla.
Ihan oma lukunsa ovat vielä sitten ne myyjät, jotka näennäisesti jättävät kävijän katselemaan, mutta havisevat kuitenkin jossain lähettyvillä ja heittelevät kommentteja tuotteista, joita katselen. On tosi kiusallista tuntea olevansa tarkkailun alla. Siksi kannattaakin muuten suosia nuorisovaateliikkeitä: niissä myyjiä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä siellä puuhailee! :-)
Nyt heitän ilmoille kyökkipsykologisen ajatusraakileen, joka voi olla maailman typerin, mutta silti.
Monilla meistä ihmisistä on melko syvään juurtunut tarve käännyttää toiset omalle näkökannallemme.
Minusta me toimimme näin ennen kaikkea siksi, että jos saamme jonkun käännytettyä omaan ajatteluumme, pystymme tämän pohjalta perustelemaan itsellemme, että olemme tehneet henkilökohtaisestikin oikean valinnnan.
Olen itse ajatellut joskus, että monet erikoisputiikit ovat osittain elämäntapamyymälöitä.
Luontaistuotekauppiaat eivät todellakaan myy vain tuotteitansa, vaan kaupan päälle he yrittävät myydä meille myös omaa elämäntapaansa. Siksi tuputus siellä on NIIN piinallista.
Ja sama on pätenyt myös – nyt sohaisen ampiaispesää – eräässä Apple-kaupassa. Minä olisin halunnut ostaa vain tuotteen, mutta minulle yritettiin kaupitella kokonaista elämäntapaa.
Jäi ostamatta.
Ah, tämä ampiaispesä pörisee varsin samanmielisesti tänä aamuna, kun olen viettänyt piinallisia tunteja yrittäen käyttää iPodia… Se on mulle ihan liian vaikea.
Kaikkein pahinta oli luontaistuotekaupassa eilen, kun myyjä ei ottanut kuuleviin korviinsakaan mitä sanoin. Että ei, en voi ostaa näitä tuotteita, koska ne sisältävät sellaisia aineita, jotka eivät minulle sovi. Tuputus jatkui silti. Olisikohan myyjä ottanut vastuun, jos olisin kuitenkin painostuksen alla ne ostanut ja sitten kuukahtanut?