Syksyn saavuttua ovat käytettävyydenkin parissa operoivat käyttäytymistieteilijät aktivoituneet väsäämään väitöskirjojaan niin tiiviiseen tahtiin, että parin tunnin sisällä tiedotteita tupsahti postilaatikkoon useampia kappaleita. Aina saman verran ei välttämättä tule koko vuoden aikana, joten ehkä tästä voisi päätellä aiheen olevan nk. nousussa.
Se kiinnostavin tiedotteista koski Antti Oulasvirran 10.11. järjestettävää väitöstä keskeytyksistä tietokoneen ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa: Studies of working memory in interrupted human-computer interaction. Väitös nimittäin esittää erityisen mielenkiintoisen kysymyksen, jota on tullut pohdittua kerran jos toisenkin: miksi keskeytyksillä ei yleensä ole huomattavia vaikutuksia tietokoneella tehtävään suoritukseen, kun taas joissakin tapauksissa on vaikea palata keskeytyneeseen tehtävään tai jotakin unohtuu?
Väitöstiivistelmän mukaan tutkimuksessa osoittautui, että ero haitallisten ja ei-haitallisten keskeytysten välillä perustuu sellaisten muistitaitojen soveltamiseen, jotka mahdollistavat pitkäkestoisen muistin tehokkaan käyttämisen. Nopeissa visuaalisesti orientoituneissa tehtävissä ei muististrategioita pystytä hyödyntämään, ja nämä ovat siksi alttiimpia keskeytyksille. Jos tehtävän suorittaminen keskeytyy vähän väliä, sen tekeminen vie enemmän ja enemmän aikaa, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia. Hosuminen ei auta asiaa, sillä kun tehtävä pakottaa liian nopeaan prosessointiin, on sisältöjä vaikeampi erottaa toisistaan. Tällaisissa tilanteissa keskeytykset altistavat myös sekaannuksille.
Mutta sen sijaan, että pyrittäisiin poistamaan häiriötekijät, mikä on usein täysin mahdotonta, väitöksessä esitetään, että työn, työympäristön ja käyttöliittymien organisoinnilla voidaan tukea keskeytystoleranssiin johtavien muistitaitojen kehittymistä työtehtävissä ja näin ehkäistä keskeytysten haitallisia vaikutuksia. Seuraavaksi pitäisikin sitten miettiä minkälainen on käyttöliittymä, joka parantaa muistia. Yksinkertainen, ohjaava, selkeä – nämä tulevat ensimmäisenä mieleen. Sellainen, että jos tehtävä keskeytyy, siitä on helppoa napata kiinni, koska vihjeet ovat näkösällä suoraan nenän edessä. Kätevintä tietysti olisi, jos käyttöliittymään voisi helposti tehdä jonkinlaisen merkin siitä, missä oltiin menossa – seuraisiko ajatus yhtä nopeasti perässä?
Katso myös:
- Virpi Kalakoski: Constructing skilled images (väitös 3.11.2006)
- Helena Ojanpää: Visual search and eye movements: Studies of perceptual span (väitös 17.11.2006)
Itse olen ottanut tavaksi keskeytyksen sattuessa maalata tekstistä lauseen tai kappaleen jota olin lukemassa tai kirjoittamassa. Jos vaikka puhelin soi, ennen vastaamista maalaan lauseen ja puhelun jälkeen on helpohkoa jatkaa siitä missä oli.
Niin, kunpa vielä ajatuksestakin saisi yhtä nopeasti kiinni!