Koska yleensä harpon aamun lehden aloitussivun vauhdilla yli, oli eilisestä lehdestä mennä sivu suun mitä mainioin Vieraskynä-kirjoitus: Digitelevisiohanke on vuosikymmenen munaus (€).
”Televisiokaupan tueksi suunnitellaan korkealla valtiollisella tasolla jo telkkaritalkkaria, jotta katsojien kuvaruudusta jotain näkyisi. Markkinoille on tullut niin hieno auto, että sen ajamiseen ei enää tavallinen ajokortti riitä. Omistajien on turvauduttava vuokrakuljettajaan, jonka käytöstä on toki luvassa kotitalousvähennys.”
Kirjoituksessa Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Seppo Sisättö ihmettelee kitkerästi sitä, miksi on hankittava laitteita, joiden käyttöönotto on vaikeaa ja epävarmaa, ja jotka aiheuttavat tutkitusti ongelmia yli 60 prosentille käyttäjistä. Eipä minullekaan tule ihan heti mieleen toista vastaavaa esimerkkiä Suomesta tai mistään muualtakaan. Samaan aikaan puhutaan suurena saavutuksena siitä, kuinka digitalouksien määrä on noussut 50 prosenttiin, ja vasta pari päivää sitten muistelen jossain olleen erikseen maininnan vielä siitäkin, kuinka moni eläkeläinen on jo vastaanottimen hankkinut.
Minä en ole, ja syyt ovat ilmeiset. Ihan oikeasti kehno käytettävyys on ollut hankkimatta jättämisen peruste numero yksi, enkä ole muutenkaan kokenut laitetta vielä tarpeellisena. Tuijotan ihan liikaa jo nykyisiä analogisiakin kanavia. Ellei vuoden kuluttua olisi pakko tehdä jotain, odottelisin varmasti vielä muutaman vuoden, enkä varmasti olisi ainoa. Kirjoituksessa ihmetellään sitäkin, miksi Suomessa on niin valtava hoppu luopua analogisista lähetyksistä, sillä vaikka lopetusta lykättäisiin esimerkiksi kolmella vuodella, olisimme silti ensimmäisiä kokonaan digitaalisiin lähetyksiin siirtyneitä maita maailmassa.
”Aikaa on kulunut viisi vuotta ja laitteiden käyttöönotto- ja toimintaongelmat ovat liikenneministeriön omienkin tutkimusten mukaan yhä mittavat. Hanketta voidaankin pitää vuosikymmenen munauksena.[…] Olemme nyt tilanteessa, jossa katsojat hankkivat tasoltaan vaatimattomia ja vain rajallisesti toimivia digisovittimia pystyäkseen katsomaan tv-lähetyksiä.[…] Karvalakkimallia oleva digisovitin on hätäratkaisu, jonka hankkimiseen kansalaisia ei pitäisi yllyttää.”
1990-luvulla aloitettu digiteeveepainostus oli digihumppaa parhaimmillaan (termi allekirjoittaneen, viittaa ylettömään hypetykseen)! Taisi käydä niin, että teknodeterministit saivat valtiovallan puolelleen ns järkipuhediskurssilla: ”tämähän tulee joka tapauksessa, Suomen kilpailukyky vaatii panostuksia, jne”. Lisävalttina oli demokratia-argumentti: ”kaksisuuntainen digiteeveeteknologia mahdollistaa osallistumisen”.
Mitä saimme? Himpun paremman kuvanlaadun, jossa tosin on ihan uudennäköisiä häiriöitä.
Jeps ja nyt kun päättäneiden oma ylpeys on tuon digi-tv päätöksen takana niin siitä ei sitten luovuta. Suomalainen sisu vie läpi vaikka harmaan kiven ja niin meille pakkosyötetään kaksisuuntaista digi-tv:tä. Vaikka oikeasti haluamme interaktiivisiin jutuuihin internetin ja webin.
Mutta: digiteevee ei enää edes ole kaksisuuntainen. Siitä tuli vain kuvanparannusmetodi. Ja laitemyyjien unelma.
Analogisen teknologian digitalisointi ihan teknisessä mielessä on oikein järkevää. Peruskonvergenssissä on tietenkin teknisesti se mieli jonka jokainen kotivideota editoivat tänään tietää että voin tällä samalla tietokoneellani helposti editoida tallettaa ja polttaa DVD:lle otoksiani. Kun kaikki tieto: rakenteinen, teksti ja kuva ovat samassa perusformaatissa, on niiden käsittely ja yhdistely kätevää ja helppoa.
Näin osoittautuukin (olen ollut Yle:n ATK-osastolla työssä 1979 -1982) että digi-business on vahvasti TV- tuotannon ei vastaanoton asia. Alussa toki oli löysää hömppäpuhetta vuorovaikutuksesta, mutta jokainen vähänkään tiedonsiirron perustekniikasta tietävä ymmärsi, että näillä höpinöillä ei ole mitään katetta. Vastaavanlaista höpinää liikkui kosolti vuoden 2000 vaiheilla web wap askelilla.
Meillä Nokian digiboksi on ollut ehkä parisen vuotta. Ei ongelmia muutaman softapäivityksen jälkeen. Vähän vielä keskeneräinen sanoisinko köyhä kun viritin ja näyttö erikseen ja näytössä (lue vanha analoginen TV) vielä turhaa toiminnallisuutta. Kun tähän liittää vielä kovalevytallentimen, josta viritin puutuu, on tämä tietenkin käytettävyydessä ja joustavuudessa joissakin suhteissa ainakin puolitoista askelta taaksepäin mutta näinhän se kehitys kulkee viisi askelta eteen ja kolme taakse.