Human Technology: An Interdisciplinary Journal on Humans in ICT Environments -verkkolehden lokakuun numero on juuri ilmestynyt (eikä pysyvä linkitys numeroon onnistu, siitä pyyhkeitä). Varsinaista teemaa ei tässä numerossa tunnu olevan, vaan aiheet vaihtelevat älykodeista pelimalleihin ja systeemien opittavuuteen. Omalle lukulistalleni otan Probing a Proactive Home: Challenges in Researching and Designing Everyday Smart Environments -otsikkohurjuudella siunatun artikkelin, jossa esitellään kolmivuotisen älykotitutkimuksen tuloksia:
”If proactive technology will be an embedded part of a homes structures and furniture, it needs to blend with the normal, cozy standards of a real living environment and aim to enhance the homeyness or the key social and aesthetic qualities of homes.”
Proaktiivinen koti. Mielenkiintoista. Siis se, että termistä älykoti (smart home) on kenties ainakin osin jo luovuttu.
Miksi kotiin pitää väen vängällä tunkea uutta tekniikkaa? Ilmeisesti siksi, että se on periaatteessa mahdollista. Ja että siitä voi saada rahaa.
Jos väki olisi valojen ja lämpötilan entistä automaattisemmasta säätelystä niin innostunut kuin oletetaan, siihen olisi jo ryhdytty. Kodin mediaympäristöä sen sijaan voisi kehittää niinkin yksinkertaisesti kuin tarjoamalla toimivia digiteeveeratkaisuja, joissa tallentaminen ja muu ohjelmavirran hallinta toimisi helposti ja hyvin.