Jos kohta en välttämättä ole ihan täysin ymmärtänyt mitä itua on lukea sähköposteja jääkaapin kyljestä, niin sen sijaan television ruutuun tuleva viesti uunissa olevan piirakan kypsymisestä saattaisi hyvinkin olla fiksu keksintö (olettaen, että kesken ruuanlaiton ehtii tv:tä vilkuilla). Tulevaisuuden koti on älykoti, jossa tavoitteena on tehdä kodin laitteista saumattomasti yhteensopivia ja asukkaan toimintaa helpottavia. Mutta koska kaikki laitteet eivät suoraan sovellu toistensa kavereiksi, on EU:lla oma TEAHA-projektinsa, jonka puitteissa kehitetään alustaa, joka mahdollistaisi erilaisten laitteiden keskinäisen vuorovaikutuksen.
”[…] the concept of a smart home revolves around having many different appliances and devices running innumerable services. A security system incorporating a camera, for example, would alert you if anything abnormal occurs while you are away, while you could use a mobile phone or PDA to lower the blinds, lock doors or control the house temperature remotely.”
Tähän visioon verrattuna allaoleva 50-lukulainen käsitys helposta arjesta on jotain aivan muuta. Kummanko valitsisit?
(Kuva: History of the Button)
Mulla ainakin on jo monen monta vuotta ollut kattoon kiinnitettävä kapistus joka ilmoittaa kuuluvasti piipittämällä kun ruoka on valmista.
Minullekin on tähän saakka riittänyt ihan perinteinen munakello. Mutta tarpeita putkahtaa ihan yllättäen, kun on tarjontaa!
Nikke: Eikös se ruoka ala olla jo vähän liiankin kypsää siinä vaiheessa kun katosta alkaa piipitys kuulumaan? Harvemmin se ainakaan minun makuuni on.
Poikkeuksetta kaikkia älytalojuttuja vaivaa hirmuinen tarpeettomuus. Ihan mahdottoman epätödennäköisiä liittoja solmitaan jääkaapin ja netin, television ja valaistuksen kanssa. Tekniikka varmaan mahdollistaa kaikenlaista mutta hyödyn kanssa onkin sitten niin ja näin. Aikaa voidaan säästää kuluttamalla sitä ohjelmoimalla, johdottamalla ja olemalla oikeassa paikassa. Tulee mieleen jonkun pyramiden tai Indiana Jonesin ansat jotka toimivat nerokkaasti kunhan joku on ensin kuukausia rakentanut ja tasapainottanut vipuja ja köysiä.
Jotta uuni tietäisi ruuan olevan valmista pitäisi siihen syöttää ruuan valmistumisaika ja kanava johon asiasta ilmoittaa. Tai sitten se koittaisi sumeilla aivoillaan arvata milloin olisi valmista. Lopputuloksena olisi se teennäisen hekumallinen hetki kun kaiken säätämisen jälkeen saisi sen ilmoituksen televisioonsa. Jos ruoka olisi valmista, jos ilmoituslaite toimisi, jos olisi television äärellä, jos televisio olisi päällä, jos softa olisi pystyssä, jos olisi syöttänyt ajan oikein…
Sitten voisi käydä katsomassa tuliko todella valmista, jos ei niin naputellaan lisää aikaa ja mennään taas odottamaan ilmoitusta. (tai kipataan briketti roskikseen ja aloitetaan alusta)
Just näin. Minun visiossani koko homman kruunaa sähkökatko. :-)