Aina kun mä maitoo juon

Tänään Valion päivänä viikkovitosessa puhutaan maidosta, eikä siihen tarvita kuin yksi kysymys.

Luettele viisi maitotuotetta joita käytät, syöt ja joista nautit, tai joita et käytä, et söisi mistään hinnasta tai joita inhoat yli kaiken. Kerro myös miksi näin on.

Laktoosivammaiselle maidon käyttämisessä riittää problematiikkaa. Yleisesti ottaen käytän mieluummin muita kuin lehmänmaitotuotteita (soija-, kaura- ja riisimaitoa), mutta koska oletan, että tehtäväksianto edellyttää niihin ”perinteisiin” maitovalmisteisiin paneutumista, niin edetään sitten sen mukaan. Vaihtoehtoja on jo onneksi huomattavasti enemmän kuin silloin reilut 10 vuotta sitten, kun intoleranssi iski.

Totaali-intolerantikkona en luonnollisestikaan pistä suuhuni mielelläni mitään laktoosipitoista, en edes hyla-tuotteita. Mutta eivät kaikki laktoosittomatkaan maitotuotteet maistu: esimerkiksi piimää en ole koskaan juonut, ja voi olla, että juomatta jääkin. Haiseekin jo niin pahalle! Ei ole monta viikkoa myöskään siitä, kun söin elämäni ensimmäisen kerran viiliä. Vastoin odotuksiani tämä laktoositon versio ei venynyt ja oli vielä päälle päätteeksi niin äkkimakeaa, että oli kokeilu jäi tällä erää viimeiseksi (sama koskee myös laktoosittomia jogurtteja: minkä ihmeen takia jonkin ainesosan poiston yhteydessä on tilalle aina tungettava sokeria?). Sen sijaan jumaloin raejuustoa, kun sitä nyt vihdoin saa, ja siinä missä toiset livahtavat töissä tupakalle, minä livahdan kahvilaan lorauttamaan kahvini sekaan tilkan laktoositonta maitojuomaa. Kohtuullisen uusi rakkaus on myös laktoositon feta, nami.

Maito on muuten vähän niin kuin vesi: sen makuun ei kiinnitä huomiota ennen kuin se on selvästi erilainen. Jokainen hyla-maitoa juonut tietää varmasti mitä tarkoitan. Soija-, kaura- ja riisimaidossa on ollut totuttelemista, sillä niidenkin makua, vielä kaikkien vuosien jälkeen, tulee aina ensin verranneeksi siihen tavalliseen maitoon, joka intolerantikonkin mielessä ja makuhermoissa säilyy sinä ainoana oikeana.

* Ihmeellinen on mainoksen voima. Viikkovitosen tehtäväksiannon luettuani otsikon mainosbiisi alkoi soida päässäni, ja muistin sen kokonaisuudessaan ulkoa ihan tuosta vain. Mä sanoin sulle terve vaan, ja tuskin enää tavataan, kirjeitä en osaa kirjoittaa, panen maitoa tulemaan.