Mea pohdiskelee tänään hyvää käytettävyyttä tavalla, johon minulla ei ole mitään lisättävää: Toimivuus on kaunista.
”Mikä tekee hyvän käyttöliittymän? Selkeys, helppokäyttöisyys, kestävyys, tarkoituksenmukaisuus ja helppo mukanapidettävyys, jos kannettavuus on osa sen tarkoitusta. Siispä paperiallakka on vaikea päihitettävä. Samoin ovat perinteiset kirja ja lehti. Sanomalehti on elektronisena kiva lisävaruste mutta kyllä sunnuntaiaamun lehti levitettynä pöydälle aamukahvin viereen on senlajinen juhla, jota ei korvata elektronisella lehdellä.”
Kiitos kaunis! Alan gurun huomio lämmittää.
Josta tulikin mieleeni, että kättely ja huomioinen ovat käyttöliittymistä erinomaisimpia.
Kuule, käytettävyyden suhteen jokainen käyttäjä on guru!
Käpälä on minunkin mieleeni.
Minä en ole koskaan oppinut käyttämään paperista kalenteria. Etenkin toistuvien tapahtumien merkitseminen on vaikeaa.
Ei sillä, että olisin löytänyt täysin tyydyttävää sähköistäkään. Viime vuoden operoin tyystin ilman kalenteria, mutta tänä vuonna pitää taas eksperimentoida jotain uutta.
Minä taas en ole koskaan oppinut sähköisiin kalentereihin. Paperisten käytettävyys on aivan ylivertaista: siinä kun ihmiset unohtelevat palmejaan ja läppäreitään jonnekin toisaalle ja yrittävät käynnistellä koneitaan, olen jo moneen kertaan avannut Timexini juuri oikeasta kohdasta. Toistuvien tapahtumien merkitsemiseen tarvitaan vain kynää ja kirjoitustaitoa.
Niinno, juuri unohteluhan on paras argumentti paperikalentereita vastaan. Kun sen hukkaa, on hukassa, mutta sähköisiä on helppoa synkata ipodeille, kännyköihin ja verkkoon.
Ja kyllä minä paljon helpommin unohdan paperiläpyskän jonnekin kuin läppärin. Viisi vuotta olen moista mukana raahannut enkä kertaakaan toistaiseksi unohtanut. Kop kop.
Hesari kahvipöydällä voi olla käytettävyyden juhlaa niille, joilla ei ole kissaa :)
Paperinen aamuhesari korvautuu kunnolla sitten kun siihen aamiaispöydän pintaan saadaan samalla resoluutiolla vähintään puolen pöydän kokoinen sähköinen lehti.
Tällöin voidaan luopua lehtien kääntelystä ja vaikka vain vierittää jatkuvaa lehteä eteenpäin yksinkertaisella kädenliikkeellä tai korostaa leiskasta omiin kiinnostuksenkohteisiin liittyvät artikkelit.
Mutta lehtien kääntelyhän on puolet huvista! Ja mitä tehdään sähkökatkoksen aikaan?
Minä en muista, milloin olisin viimeksi kokenut sähkökatkon.
Mutta minä lukisin valoisaa läppärin näyttöä akun varassa sillä aikaa, kun paperilehtijengi etsisi kynttilöitä. :)
Mulla on taskulamppu aina käden ulottuvilla! :-)
Mistä tulikin mieleeni, että kaipaisin kipeästi sellaista herätyskelloa, jossa olisi mukana valo. Koska öisin herätessä on jostain syystä pakko aina katsoa mitä kello on, olisi se monin verroin kätevämpi toimitus, mikäli samalla käden ojennuksella saisi kytkettyä valon päälle. Yölamppu on jotenkin ihan liian hankala unenpöpperöiselle, joten olen käyttänyt kännykkää – valo ja kello kätevästi samassa paketissa. Mutta se teknoahdistaa öisin käytettynä ainakin minua.
Kännykällä olen pärjäillyt minäkin, kun ei ole ollut varaa hienoon iPod-herätyskelloon. JBL On Time sen nimi taisi olla.
Itse olen listaillut jo vuosia niitä asioita joissa paperiversio ei esimerkiksi minulle toimi. Ensinnäkin vaatii ihan törkeän ison keittiön pöydän. Eikä siinä pöydällä enää pysty syömään sen jälkeen kun siinä on se Hesari. Minä haluaisin todellakin esim siihen pöydän pintaan valtavan näytön josta voisin ”kuluttaa” kyseistä mediatuotetta, eli artikkeleiden ja videoiden lisäksi mennä linkeistä lisätietoon, mainoksista klikkailla tuotedemot auki, tarjouksista mennä suoraan verkkokaupan tilauslomakkeelle, rekrytointi-ilmoituksesta suoraan firman webbisivulle, jne.
Ja minusta kirjat ovat ihan järkyttävän huonoja käytettävyydeltään. Lainaaminen ja viittaaminen on ihan törkeän hankalaa. Niska menee kipeäksi kun pitää kurkistella näytöltä koko ajan sivuun ja kansien väliin pitää laittaa jotain painoja että pysyisi edes hetken ajan auki. Puhumattakaan, että lähdetietojen poimimisessa menee parhaimmillaan vartti. Copy-paste lähdeluettelosta ei onnistu millään. (Puhumattakaan siitä, että paljonko jokin Bible-kirjasarjan opus painaa…)
Entäpä miten siitä Timexistä saa rss-feedin?
Mielipideasioita, mutta toisaalta nimenomaan kiinni käyttötarkoituksesta. Esim. minulle sanomalehti ei ole kokemuksellinen media kovinkaan vahvasti ja kalenteri taas sellainen asia jonka hukkaamisriskiä pidän liian suurena.
Pointti tällä kirjoituksella on se, että mielestäni esimerkiksi painettujen sanomalehtien, kirjojen ym. käytössä hioutuneiden tavaroiden käytettävyyttä yliarvostetaan. Esimerkiksi tietojärjestelmien käytettävyydessä tärkeä tekijä voikin olla tietojärjestelmän joustavuus ja mukautettavuus – ei siis soveltuvuus tämän päivän vaatimuksiin, vaan mukautettavuus huomisen päivän olosuhteisiin. Eikös tämäkin ole osa hyvää käytettävyyttä? (ainakin nopeasti muuttuvassa maailmassa pitäisin tätä aika tärkeänä ominaisuutena myös ihan kuluttajatuotteille) – vai onko sille joustavuudelle jokin toinen määritelmä käytettävyyskirjallisuudessa?
Enpä ollutkaan vielä tähän päivään mennessä tullut ajatelleeksi, että tarvitsisin kalenteristani rss-feedin… Huh!
Kaikessa tässä kannattaa muistaa, että käytettävyys on vain yksi osa kokonaisvaltaista käyttökokemusta, jossa makuasioillakin on sijansa. Käytettävyyskirjallisuuden määritelmistä en tiedä, sillä tosielämällä on usein aika vähän tekemistä pelkän kirjatiedon kanssa.