Jos joku ei vielä tiennyt, niin tänään julkistettiin kolmas kansallinen tietoyhteiskuntastrategia vuosille 2007-2015. En nimittäin muista, että aiheesta olisi aiemmin rummutettu yhtä voimallisesti tiedotusvälineissä, joten oletettava on, että tietoyhteiskunta-asiat alkavat vihdoin ottaa tulta alleen.
Vai alkavatko? Ylen tv-uutisissa tietoyhteiskunta-asiantuntijan virkaa tällä kertaa toimittanut Petteri Järvinen ehätti tuoreeltaan kommentoimaan, että varsin korkealentoisilta vaikuttavat suunnitelmat, ja tekniikkasokeus vaivaa – ja että strategian (pdf) jokaisella sivulla mainitaan ainakin kahdesti sana ”innovaatio”. Vaikka strategiassa pyritään tekemään Suomesta kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta, jää sen kapulakielinen julistus suurimmalta osalta saavuttamatta. Monille tietoyhteiskunta tarkoittaa lähinnä sitä, että palvelut siirtyvät yhä enenevässä määrin verkkoon, jolloin atk-taidoton on hätää kärsimässä.
Sääli on, jos strategia jää etäiseksi, sillä sen perimmäisenä tarkoituksena on luoda kaikille ”hyvä elämä tietoyhteiskunnassa”. Kyllähän se naiivilta kuulostaa, mutta kamoon, kuinka usein valtiovalta tarjoilee strategiapapereissaan yhtä ihmiskeskeistä asennetta? Minua lämmittää etenkin maininta yhteentoimivasta ja esteettömästä tietoyhteiskuntainfrastruktuurista, joka vuonna 2015 tarkoittaa mm. seuraavaa:
”Kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus hyödyntää tietoyhteiskunnan palveluita asuinpaikasta sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Uudet sähköiset palvelut, kuten virtuaalitulkit, parantavat erityisryhmien asemaa ja osallistumismahdollisuuksia. Kansalaiset voivat myös valtuuttaa yhteispalvelupisteiden virkailijat käyttämään sähköisiä palveluita puolestaan.
[…] Tieto- ja viestintäteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja sähköisten palveluiden suunnittelussa peruslähtökohtia ovat helppokäyttöisyys ja käytettävyys. Living labs -konsepti on vakiintunut tavaksi suunnitella ja toteuttaa kansalais- ja asiakaslähtöisiä palveluita. Laitteet ja palvelut ovat pääsääntöisesti esteettömiä, niissä on huomioitu ikääntyvän väestön tarpeet ja niiden käyttöönotto ja käyttö on helppoa kokemattomallekin käyttäjälle.”
Skeptikot, kommenttiareena on teidän.
näin geneerisenä kommenttina vastaan aiemmalla kirjoituksellani.ja näin yleisesti ”tietoyhteiskunta” kuulostaa kammottavalta termiltä, miksei vain ”Suomi” tai ”yhteiskunta”
http://uberkuul.wordpress.com/2006/05/23/tanskasta-innovoinnin-mallimaa/
Se on tuo ”information society”, jonka joku fiksu joskus jossain keksi; Wikipedian mukaan jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Eihän sitä nyt sitten käy muuttaminen, eihän? Olisiko se ubiikkiyhteiskunta parempi? ;-)
”ubiikkiyhteiskunta” on kammottavin termi koskaan, ja kaikki sen viljelijät pitäisi kivittää emolevyillä atomeiksi!
Tieto/informaatio ja sen nopea sekä vaivaton siirtäminen ovat merkittävämmät muutostekijät yhteiskunnassa. Yhteiskunnan tai ihmiskunnan kehittymisen jatkossa ratkaisee tieto ja ihmisten tiedonkäyttö. Voidaan kai sanoa, että näinhän se on ollut aina ennenkin, joten miksipä sitä nyt sitten alkaa kutsumaan ”tietoyhteiskunnaksi”, jos aiemmin riitti ”yhteiskunta”. Syy siihen miksi minä ainakin kannatan sitä, että ”tieto”-etuliite tungetaan sinne sun tänne, on se järisyttävä muutosvoima mitä ubiikki tiedonsiirto ja -käyttö parhaimmillaan/pahimmillaan pitää sisällään. Kansalaisille pitää jotenkin ilmoittaa, että nyt yhteiskunta ei kehity jollain pikkuhyppäyksellä vaan potentiaalisesti on alkamassa valtava muutos, johon pitää resurssit ja huomio kohdentaa. Ihminen on tuhansia vuosia ollut työkalujensa herra ja ihmisen kognitio on riittänyt aina kuvittelemaan ja hallitsemaan teknologian käytön ja vaikutuksen, mutta nyt ollaan ajassa jossa tietoteknologian vaikutukset ja käyttömahdollisuudet eivät ole noin vaan hallittavissa ja ennustettavissa. Minä en kivitä vaan kannustan, jotka viljelevät ”Tieto-”, ”ubiikki-”, ”jokapaikan” ”läsnä-” tai mitä tahansa muita termejä, jotka kertovat, että nyt yhteiskunnan tiedonkäytön rakenteet muuttuvat radikaalisti. Termien käytön yhdistämistalkoot voidaan käydä sitten joskus, kunhan kaikki edes aluksi tiedostaisivat mistä on kyse.