Aamu-uutisista sattui korvaan juttu väitöstutkimuksesta, jossa perehdyttiin siihen, kuinka säädettävät kalusteet vaikuttavat tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen lukiolaisilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lukiolaisten työpöytien ja satulamallisten tuolien pitkäaikaista vaikutusta istuma- ja seisomaryhtiin, lihasjännitykseen sekä niska-hartiaseudun ja selän kipuihin ja päänsärkyihin. Lukiolaisia tutkittiin paitsi siksi, että nuorten selkäkivut ovat viime vuosina yleistyneet rajusti, myös siksi, että nuoruudessa alkanut kipuilu yleensä jatkuu ja pahenee ikääntymisen myötä.
Tulokset olivat lupaavia: kivut vähenivät, ja säädettävät kalusteet voivat vähentää näitä oireita. Nuorten työskentelyergonomiaa tulisi parantaa ryhtivikojen, lihasjännityksen ja kipujen ehkäisemiseksi, tutkija toteaa, mutta kuinka usein näin tehdään? Kaikesta säästävissä kouluissa ergonomia ei takuulla ole se ensimmäinen ajatus, eikä toinenkaan. Ja sitten artisti maksaa.
Samoilla linjoilla ollaan työelämässäkin, vaikka sijoitus ergonomiaan on sijoitus terveisiin työntekijöihin, ja maksaa itsensä varsin nopeasti takaisin vähentyneinä poissaoloina ja yleisenä työmukavuuden lisääntymisenä, joka puolestaan voi vaikuttaa työilmapiiriin vain positiivisesti. Säädettävät kalusteet ovat toimistotyöntekijälle ihan minimivaatimus, jonka sivuuttaminen voi käydä kalliiksi. Omasta ergonomista on ollut pakko ryhtyä välittämään, kun työnkuva on jämähtänyt tietokoneen ääreen, eikä fysiikkaa ole sellaiseen rakennettu.
Kokeilin tänään toistamiseen HÅG Capiscoa (kuvassa), joka on paras kohtaamani työtuoli ikinä. Mainoslause on mahtipontinen, mutta se on kuulkaa totta joka sana:
”Ergonominen tuoli on tuoli joka aina luonnollisesti seuraa liikkeitäsi vaihtaessasi seuraavaan istuma-asentoon. Sen täytyy totella pieniä ja suuria vartalon liikkeitä ja tarjoaa levon kun vartalo tarvitsee sitä. Kun tuoli seuraa vartalosi luonnollisia liikkeitä, se tarkoittaa sitä että sinä voit keskittyä täysin työhösi. Samaan aikaan vartalosi saa asianmukaista ravitsemusta aktiivisille lihaksille. Liikutat koko vartaloasi ilman että sinun tarvitsee olla tietoinen siitä.”
Hågissa voi istua etu-tai takaperin tai vaikka sivuttain, ja se todella seuraa mukana liikkeissä: ei niin, että minä mukautuisin tuoliin, vaan se mukautuu minuun. ”Normaali” työasentoni on tuolin reunalla eteenpäin kohti ruutua kurkotteleva, mikä ei takuulla tee hyvää yhdellekään lihakselle, mutta Håg tekee tästäkin omituisesta mieltymyksestä terveellisemmän. Kun tuolin kääntää niin, että selkänoja onkin vatsatuki, eivät lihakset kuormitu, vaan päinvastoin. Tuolin hassu selkämys tarjoaa vielä oivallista tukea näppäimistöä takoville käsille ja käsivarsille.
Unelmat maksavat, niin myös Håg. Verrattuna vuosittaisiin fysioterapialaskuihini se on kuitenkin halpa. Saisikohan sen vähentää verotuksessa?
Paljonko? En löytänyt hintaa nettikauppojen sivuilta. Kunnon tuolit maksavat tietysti satoja euroja, mutta mennäänkö tässä jo lähemmäs tonnia sitten?
Hinnat ovat tosiaankin valtionsalaisuuden tasoa – siitä voi jo jotain päätellä tasosta. :-) Mutta sen verran sain ongittua selville, että lähemmäs tonnia tosiaankin mennään; tuon kuvan mallin hinta huitelee jossain kahdeksansadan kieppeillä.
Oululainen Toimisto- ja Ergovaruste R.H Oy myy verkkokaupassaan kyseistä tuolia (tai ainakin saman näköistä) hintaan 721 euroa + verot.
http://www.hoikkaergo.com/index.php?24
Kas! No, kallis se on silti. :-)
Samaan konkurssiin kannattaa hankkia myös säädettävä pöytä, eli sellainen minkä työtason saa nostettua tarvittaessa seisomakorkeudelle. Työskentelyasennon vaihtelun saa tällöin paljon suuremmaksi, seisoma-asennossa voi vaikkapa venytellä samalla. Kaupanpäälle saa vielä jumppaajalle virnistelevät työtoverit, mutta se parhaiten nauraa jolla ei paikat kramppaa… Tällöin pakettihinta kylläkin pompsahtaa likimain kahden tuhannen pintaan, eli suolaista on. Kantapään kautta opittuna sanoisin, että halvemmaksi se oikeassa kohdassa tuhlaaminen tulee kuin helvetilliset säryt, mahdollinen leikkaus, elämänlaadun heikkeneminen ja/tai sairaseläkkeelle jäänti.
Verovähennyksistä en tiedä, mutta mahdollisista hankinta-avustuksista (KELA) kannattaa keskustella lääkärin/fyssarin kanssa. Vaivan/vamman laadusta riippuen sellaistakin on saatavissa, mutta vaadittava byrokratia onkin sitten asia erikseen.
Nimim. ”Massiivinen selkäleikkaus sekä kuntoutusrumba takana”
Näinhän se on, mutta koska hankinta on viime kädessä kustannuskysymys, niin —
NImimerkillä ”Leikkauksella on uhkailtu”