Koska ihana L on lopuillaan ja iso T ihan nurkan takana, on kai vähitellen laskeuduttava t-moodiin, huvittipa tahi ei. Vielä pari päivää sitten ihmettelin ääneen sitä, kuinka hyvin tämä loma on onnistunut vieroittamaan ihmisen kaikesta työhön liittyvästä (eikä ihan kivuttomasti), mutta itseni tuntien se ei kestä kauan. Tai kukapa tietää… Joka tapauksessa useammassakin keskustelussa on puhuttu siitä, kuinka loma väistämättä muuttaa jotakin myös työssä ja työpaikalla; kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Joskus sitä toivoo, joskus pelkää. Mutta muutos, se on tervetullutta myös rutiinien rakastajalle.

Tämä aasinsilta johdattakoon pohdiskelemaan sitä, onko käytettävyyden tutkimisen menetelmissä myös käynnissä muutos, ja jos, niin mihin suuntaan. Ovatko perinteiset käytettävyystestit katoamassa kokonaan, ja mitä se käytännössä tarkoittaa?

Ainakin HFI:n heinäkuun artikkeli Is usability testing as we know it about to radically change? kokoaa yhteen viime aikojen tutkimustuloksia ja näkee muutosta ilmassa, mutta ei ehkä ihan niin kuin ajattelin. Karkeasti arvioituna olisin sanonut, että painopiste on kevyesti siirtynyt tuotekehitysprosessin alkupäähän, hyvänä esimerkkinä etnografisten menetelmien maihinnousu, sillä aika monet ovat ymmärtäneet, että käyttäjäkeskeinen suunnittelu alusta alkaen on pitkällä tähtäimellä huomattavasti kustannustehokkaampi ratkaisu, mutta kyllä niitä testejäkin vielä tehdään. Mutta se, miten niitä tehdään, onkin sitten eri juttu, joka on artikkelin tähtäimessä. Yleistyvätkö automatisoidut testit (ilman tutkijan läsnäoloa)? Minkälaisia prototyyppejä pitäisi testata ja kuinka monta? Pitäisikö käyttäjiä jatkossakin kannustaa ajattelemaan testeissä ääneen – mikä on niin kovin vaikeaa monelle?

Tylsästi tähän voisi todeta, että ”se riippuu”, mikä onkin tässä ammatissa ehkä yleisin kuulemani vastaus mihin tahansa kysymykseen. Mutta todellisuudessa asia on juuri näin: testiasetelma muuttujineen riippuu tilanteesta, tuotteesta, kontekstista, käyttäjistä. Ei voi sanoa yksiselitteisesti, että on aina testattava esimerkiksi kolme eri vaihtoehtoa, että kone voi hoitaa testit ja että käyttäjän ei enää tarvitse puhua pukahtaa testin aikana. Ääneen ajattelemiseen liittyykin varsin tärkeä pointti:

”[…] the vast majority of our actions and decisions are made from non-conscious processes. In other words, although we will prattle on about why we do what we do, the real reasons are not available to our conscious minds. It’s a compelling argument, with real data to back it up.”

…ja juuri niitä tiedostamattomia prosesseja tulkitsemaan ja havannoimaan tarvitaan tutkijaa. Menetelmät kehittykööt ja järjen käyttö on edelleen sallttua – pääasia että testataan ja käytettävyyden tärkeys tiedostetaan.