Jos Helsingissä onkin ollut jo pidemmän aikaa älämölöä siitä, kuinka keskustaa revitään auki, niin se ei ole mitään verrattuna siihen, missä kunnossa Joensuu on. Kun otetaan pienen kaupungin pieni keskusta, jossa liki jokaisessa korttelissa on jokin kaivinkone töissä, ei siinä voi juuri viihtyisyydellä kerskailla.
Keskustan kokoista työmaata katsellessa ei voi välttyä ajattelemasta sitä, kuinka tässä kaikessa on otettu huomioon esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimukset. Joensuusta halutaan tehdä palveluiden keskittymää, vireää karjalaista kaupunkia, joka houkuttelee lisää asukkaita lähikunnista, ja kenties jokusen paluumuuttajankin. Tosiasia lienee kuitenkin se, että väki vanhenee, ja ne paluumuuttajatkin tulevat tänne viettämään eläkepäiviään, näin kärjistetysti sanottuna. Minkälaiset edellytykset heillä on pärjätä tämän kaiken keskellä?
Pahaa verta on herättänyt jo nyt se, että ikäihmiset eivät enää pääse helposti asioimaan, sillä tärkeimmät palvelut sijaitsevat kävelykadun varrella, jonne autoilla ei ole mitään asiaa (tai ei ainakaan pitäisi olla). Asiaa ei helpota se, että kävelykadulla on hankalaa liikkua terveenkin, koska siellä eivät päde minkäänlaiset liikenne- tai edes toisten huomioonottamisen säännöt.
Toivoa sopii, että tekeillä olevissa liikekeskuksissa on huomioitu myös ne, joiden liikkuminen on syystä tai toisesta hankalaa. Tähän mennessä en ole tällaista uutisointia vielä missään nähnyt. Kampin keskuksen kohdalla siltä taas ei voinut välttyä, ja hyvä niin.
