Aina aika ajoin tulee vastaan kirjoitus, joka tuntuu olevan kuin suoraan omasta elämästä, ja nimenomaan konkreettisesti niin, ei vain vertauskuvallisella tasolla. Tänään sellainen on Boxes and arrows (10 ways that packing up a house is like doing information architecture), jossa muuttamisesta ja pakkaamisesta on vedetty oiva analogia informaatioarkkitehtuuriin: olen parhaillaan tekemässä kumpaakin. Kuulostaako tutulta:
- Ongelmia on tiedossa heti, jos asioille ei ole olemassa luontevaa paikkaa. Minne voi laittaa ylimääräisen vessan roskiksen, vanhan muovisen pöytäliinan ja pyykkikorin? Entä firman monikieliset tuotekuvaukset?
- Asioiden pois heittäminen ei ole helppoa (edes silloin, kun niistä ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa). Entä jos joskus vielä tarvitsen vanhaa kahvinkeitintäni? Tarvitaanko kaikki uutiset myös pdf-muotoisina?
- Koko prosessin ajan asioita lajitellaan tiettyihin ryhmiin kuuluviksi milloin minkäkin periaatteen mukaan. Näitä farkkuja saatan joskus käyttää, tässä laatikossa ovat arkistoitavat paperit, täällä firman ruotsinkieliset esitteet ja viimevuotiset lehdistötiedotteet.
- Kaikkea tätä ei tehdään muulloin kun silloin, kun ollaan muuttamassa. On asioita, joita ei edes näe muulloin kuin muuttaessa, mutta ei niitä silti voi poiskaan heittää. (Nyt on tosin pakko, sillä kellarin kosteus on tehnyt tehtävänsä.)
- Mitä pidempi aika edellisestä muutosta ehtii kulua, sitä helvetillisempää se on.
