Omakohtainen kokemus on usein paras kiihdyke uusien tai vaihtoehtoisten keksintöjen käyttöönottamiselle. En olisi ikinä voinut kuvitella, että jonain päivänä tekisin töitäni tietokoneen äärellä niin, että se aikanaan aiheuttaisi jopa terveysongelmia. Tänä päivänä samoja ongelmia tuntuu olevan vähän jokaisella. Viimeisimpänä havaitsin (ja sain diagnoosilleni ammattilaisen vahvistuksen) rasitusvamman rullahiirtä veivaavan oikean käden keskisormen nivelessä, johon on ilmestynyt kipeä muhkura. Hyvin tavallinen tässä työssä, kuulemma.
Koska hiiren siirtäminen vasempaan käteen hidastuttaisi työskentelynopeutta tuskaisen hitaaksi, voisi olla mielenkiintoista kokeilla kuinka tietokoneen ohjaaminen sujuisi katseen avulla. Joillekin ihmisryhmille se on myös ainoa keino käyttää tietokoneita. Tämänkaltaista toimintatapaa tutki Aulikki Hyrskykari uunituoreessa väitöksessään Eyes in Attentive Interfaces: Experiences from Creating iDict, a Gaze-Aware Reading Aid, eli suomeksi Silmäys tarkkaavaisiin käyttöliittymiin: esimerkkisovelluksena iDict, katseeseen reagoiva vieraskielisten dokumenttien lukuympäristö.
”Työtä voidaan pitää osoituksena siitä, että katseenseurannan avulla kaikille tarkoitetuista sovelluksista on mahdollista tehdä tehokkaampia ja käytettävyydeltään miellyttävämpiä. Ihmisen näköjärjestelmän fysiologisista ominaisuuksista johtuen katseen kohteen mittaustarkkuus on rajoitettu. Työssä todistetaan mm., että tekstiä luettaessa katseen kohteen virhemäärityksiä on mahdollista kompensoida algoritmisesti. Käyttäjätestit osoittivat, että konsepti on hyvinkin kehityskelpoinen. Yli puolet testihenkilöistä olisi ollut valmiita ottamaan käyttöön katsesovelluksen mieluummin kuin hiirellä käytettävän sovelluksen. Näin siitä huolimatta, että hiiren käyttö oli kaikille tuttua ja katseen seurantatietojen käyttäminen ohjelman ’syötteenä’ entuudestaan tuntematonta.”
Lue koko väitös (pdf).
Olen ilolla seurannut erilaisten elämää helpottavien apuvälineitten kehittymistä myös tavallisten ihmisten avuksi. Ei sillä, etteikö vammaton ihminen voisi käyttää hiirtä ihan käsinkin, mutta yleistyessään ”koko kansan laitteiksi” nämä myös kehittyvät paremmin käytettäviksi ja niiden hinnat laskevat. Niinpä niillä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat, on paremmat mahdollisuudet saada laitteita käyttöönsä. Lopulta niistä tulee jo ihan tavallisia koneita, joiden omistamisessa ja käyttämisessä ei ole mitään kummallista. Näinhän on käynyt esim. pyykinpesukoneelle, tiskikoneelle ja tietokoneelle.
Oikeassa olet! Tuo apuvälineiden hintavuus on monesti ihan konkreettinen este myös käytettävyyden ja saavutettavuuden parantamiselle, koska harvalla on varaa sijoittaa niihin sellaisia summia, joita ne vaatisivat. Asenteiden korjaaminen taitaa olla se vaativin juttu, mutta onneksi on aina rohkeita suunnannäyttäjiä. Ihanteellisinta tietysti olisi, ellei omakohtaisia kokemuksia tarvitsisi olla apuvälineiden paremman saatavuuden, saavutettavuuden ja käytettävyyden puolesta puhumiseksi, mutta pään sisäinen valtamerilaiva kääntyy niin kovin hitaasti…
Niin, suurin ongelma ainakin näin vammaisen silmin katsottuna ovat asenteet ja raha, jotka liittyvät hyvin kiinteästi yhteen. Rahaa löytyy niihin asioihin, joita pidetään tärkeänä. Tämähän pätee sekä yksityisihmisen taloudessa että kansantaloudessa.
Ja ihan niinkuin sanoit, asenteita on helpointa muokata omien kokemusten mukaan. Omakohtaisia kokemuksia voi syntyä myös sen kautta, että on vammaisten kanssa tekemisissä, ei välttämättä oman vammautumisen kautta. Ja kun meitä vammaisia joka tapauksessa on olemassa, niin näitä kokemuksia on ”helpohko” hankkia, edellyttäen, että me liikumme ihmisten ilmoilla ja olemme muutoinkin vuorovaikutuksessa myös vammattomien ihmisten kanssa. Tähän taas tarvitaan apuvälineitä ja palveluita, ja niiden hankkimiseen rahaa.
Näitä vuorovaikutuskeinoja toki on monenlaisia. Tämä bloggaus on yksi niistä, samoin muu verkossa tapahtuva kommunikaatio. Usein tämä onkin helpompaa kuin kasvokkainen kommunikaatio, kun vamman aiheuttamat erilaisuudet eivät estä luonnollista vuorovaikutusta.
Sori, tästähän tuli pitkä kommentti, melkeen kun postaus jo…
Voi kuule, älä suotta pahoittele – kyllä kommenteilla saa pituutta olla, etenkin hyvillä sellaisilla! :-)
Ja väittävät vielä hiiren rullaa hyväksi!
Itse oikeakätisenä käytän hiirtä ehkä 60-70 prosenttia ajasta vasemmalla kädelläni, niin kuin nyt. Siirrän hiiren toiselle kädelle sitten hienomotoriikkaa vaativissa tehtävissä. Aika hyvin toimii. Vaihdoin vasempaan joskus aikoja sitten kun oikeaan tuli rasitusvamma ja huono tapa on jäänyt. Alussa oli tietenkin hieman kankeaa, mutta kyllä sen nopeasti oppi.
Hiireni on luonnollisesti oikealla kädelle muotoiltu, muttei se menoani haittaa. :)