Viime syksynä Nielsen patisteli bloggaajia parempaan käytettävyyteen kymmenen kohdan tarkistuslistallaan, joka taisi saada aikaan enemmän vastustusta kuin kiitosta. Nekin, jotka listan perusteella blogejaan fiksailivat, muistivat siitä sarkastisesti kommentoida. Omaa blogia uudistaessani olin ehtinyt autuaasti unohtaa koko listan, enkä niin ollen taida täyttää jokaista kohtaa. Maailmani ei kaadu tähän.
Vähän lempeämpi ja rakentavampi lähestymistapa blogien käytettävyyteen on Kim Krause Bergillä, jonka haastattelusta voi lukea toisenlaisista käyttökokemukseen vaikuttavista tekijöistä – muistakin kuin käytettävyydestä: Blog Usability Interview with Kim Krause Berg. Hän nostaa esille etenkin blogien tunteisiin vetoavan ominaispiirteen, joka on tärkeä osatekijä siinä, kuinka hyvin suuri yleisö blogin löytää. Omakohtaisia kokemuksia ei siis pitäisi suotta vältellä:
”Blogs unite the humanity of us. Even business and corporate blogs. It can be pleasant to discover the CEO who has feelings or business that has time to talk to us. Not every blog wants to reach out for a group hug, but I have a soft spot for those that do. Web sites can be empty holes on the Internet, where you wonder where their people went.”
Tässä piilee samalla todella suuri haaste ainakin ammattimaisen bloggauksen kohdalla: kuinka voi kirjoittaa vetävästi ja tunteisiin vetoavasti aiheesta, joka ei oikeasti kiinnosta tai josta ei juuri tiedä? Siinä tarvitaan jo todella hyviä kirjoitustaitoja. Bloggaaminen bloggaamisen vuoksi kuulostaa siksi aika tuhoontuomitulta yritykseltä.
Käytettävyyden osalta ykkösongelmaksi Krause Berg mainitsee saman kuin Nielsenkin: käyttäjälle ei kerrota kuka blogia pitää ja miksi. Tämäkin näkemys korostaa blogien sisällön tärkeyden luonnetta, sillä kamoon, kyllä blogi voi olla käytettävä, vaikkei sen kirjoittaja olekaan väsännyt biografiaansa verkkoon. Ammattimaisten bloggaajien kohdalla asia on tietysti toinen, sillä on vaikeaa olla luottamusta herättävä ilman taustaedellytyksiä. Kakkosena syypäitä käytettävyysfiboihin ovatkin itse blogiohjelmistot, jotka mahdollistavat huonot ratkaisut – niin kuin toimimattomat arkistot ja haun. Vasta näiden jälkeen päästään ulkoasuasioihin, niin kuin fonttikokoon ja laiteyhteensopimattomuuteen, mutta hyvä kirjoitustaito saa ulkoasumokienkin vaikutuksen pienenemään (haastatellun oma blogi lienee tästä oiva esimerkki). Onni onnettomuudessa ovat siis blogien lukijat, jotka ovat yllättävän uskollisia ja kärsivällisiä, ja antavat anteeksi keskinkertaisen käytettävyyden, jos homma muuten toimii. Ja näinhän se taitaa olla.
Jatkoa aiheeseen: Do You Want Your Blog to Be User Centered? Foorumi odottaa avautumistasi.
Onko sekin käytettävyysongelma, jos bloginpitäjä haluaa olla anonyymi?
Kuten olen ennenkin sanonut, pelkkä nimi ei tuo yhtään lisäinformaatiota, ellei oleteta, että käyttäjä googlaa nimen tai että blogissa erikseen kerrotaan, myös tietoja kirjoittajasta.
Useimmat anonyymitkin blogit sitä paitsi kertovat tietojaan implisiittisesti rivien välistä, eikä tässä ole minusta mitään väärää. Joku voisi sanoa, ettei Myst-tietokonepeli ole käytettävä, kun missään ei kerrota, mitä vivut tekevät. Ja peli menisi tietenkin pilalle, jos kerrottaisiin. Yhtä lailla dokumentoimattomuus saattaa olla blogien ominaisuus ja tarkoituksellinen osa kokonaisuutta.
Muutamissa blogeissa arkistot tosiaan tökkivät, ja osa kiusaa tiisereillä, mutta valmiit blogiaslustat ovat sittenkin teknisesti sen verran toimivia, ettei minulla ole jäänyt käytettävyysongelmien takia yksikään blogi lukematta. Sama ei todellakaan päde kaupallisiin sivustoihin. Sikäli blogeissa todella sisältö on tärkein.
[Ei sillä, että keksisin yhtään esimerkkiä, missä ei olisi…]
Timo: ei käytettävyysongelma, mutta uskottavuusongelma, mikäli haastattelua oikein tulkitsin. Itse en kyllä muista ajatelleeni niin.
PA: se koira älähtää..? ;-)
Hehjoo, en minä ollut älähtämässä. Minun blogini ei (eivät) ole erityisen anonyymi, ja henkilölllisyyteni on aika helposti selvitettävissä jo nytkin. En ole halunnut viedä selvittämisen riemua halukkailta.
Liekö tämä hypeä vai spoileri, mutta pidän luultavana, että teen nimeni tiettäväksi virallisestikin vielä tämän vuoden puolella [luitte sen täältä ensin].
Minusta nuo ohjeet pätevät tilanteeseen, jossa oletetaan blogin olevan enemmän sanomalehden kuin vaikkapa romaanin kaltainen, vaikkei missään ole määritelty, että näin tulisi olla.
No mitenkäs, onko se käytettävyysongelma, jos RSS-syötteessä on vain alku jokaisesta postauksesta ja käyttäjä pakotetaan käymään blogissa, vaikka tämä mielellään lukisi jutut RSS-lukijasta? Niin kuin esim. tässä blogissa ;)
Atom-syötteessä on koko merkintä niitä varten, jotka sen haluavat sieltä lukea (kaikki eivät halua koko merkintää yhdellä kertaa). Kannattaa siis tilata se!
Loistavaa, kiitoksia.
Jos jotain kiinnostaa kirjoitin tästä aiheesta joku aika sitten http://www.optimointi.com/uutiset/index.php?itemid=76
Omasta mielestä kasvojen antaminen blogille (oikea kuva ja nimi, eikä mitään salailua) on yki tärkein pointti noissa ”gurujen” lausunnoissa. Olen juuri lukenut muutamaa ”web writing” kirjaa ja kaikki painottavat tämän tärkeyttä.