Käyttöliittymien tehokkuuden arvioinnissa käytetty silmänliiketutkimus on ehditty käytettävyyspiireissä torpata moneen kertaan, mutta viime aikoina se tuntuu nostaneen taas päätään. Vasta toissapäivänä Nielsen esitteli kolumnissaan vastikään tehdyn verkkosivujen silmänliiketutkimuksen tuloksia, jotka osoittavat, että käyttäjien katse liikkuu sivuilla F-kirjaimen muotoisella radalla. Nielsen tulkitsee tämän ykskantaan ”F for fast”, sillä liike on nopeaa – kenties muistissa on vielä, että käyttäjät tuomitsevat sivustot alta aikayksikön. Tärkein sisältö pitäisi siis sijoittaa juuri tälle F:n muotoiselle alueelle.
Tulos toimii hyvänä ohjenuorana missä tahansa verkkosuunnittelussa, mutta ainakin blogien kohdalla tätä sääntöä noudatetaan varsin mainiosti. Ensin silmäillään sivun yläosa (jossa on blogin nimi ja kenties iskevä punchline), sitten katse kohdistuu vaakatasossa hieman alemmas (jossa yleensä on blogin viimeisimmän merkinnän otsikko ja blogin kirjoittajan tiedot jommassakummassa laidassa), kunnes kolmantena sivua rullataan alaspäin, siis luetaan sisältöä tarkemmin. Tässä vaiheessa lukija onkin jo muodostanut mielipiteen sivuista – tai blogista. Mutta kuinka muut sivustot vastaavat haasteeseen, vai vastaavatko?
Mutta ei silmänliiketutkimus ole hyödyksi vain verkkosivujen suunnittelussa, vaan sitä on käytetty hiljattain mm. erilaisten tuotteiden muotoilun yhteydessä. Tulos ei yllätä: katseen käyttäytyminen on kytköksissä mieltymyksiin, eli kiinnostavaa tuotetta katsotaan vertailutilanteessa monipuolisemmin. Niin ikään käynnissä on viisivuotinen COGAIN-projekti, jonka puitteissa pyritään tuottamaan edullisempia silmien liikettä seuraavia teknologioita apuvälineiksi eri tavoin vammautuneille. Kyse ei olekaan ihan turhanpäiväisestä jutusta: ”Eye tracking technologies could transform the lives of tens of thousands of people across Europe. The most extreme example of how this technology is used is its ability to give voice to people who are ’locked-in’, people who can only move their eyes and only communicate with their gaze”, ScienceDailyn uutisessa kerrotaan.
Kenties olisi siis paikallaan tarkistaa käsityksiä silmänliiketutkimuksen kannattavuudesta. Vahinko vain, että ko. tutkimuksen tekeminen on nimenomaan kannattavuuskysymys, sillä tutkimuslaitteet ovat kalliita ja siten tavallisten suunnittelijoiden ulottumattomissa. On siis tyydyttävä ottamaan opiksi näistä toisten tekemistä tutkimuksista ja niiden tuloksista.
Silmänliiketutkimuksesta on ollut runsaasti hyötyä myös autismitutkimuksessa. On mielenkiintoista seurata, miten eri tavalla autistinen ja ei-autistinen ihminen katsovat. Täytyy tietysti pidellä hevosia ennen kuin laukkaa mihinkään johtopäätöksiin. Sama pätee epäilemättä käytettävyyspuolella :-)
Aivan! Minä tietysti uskon erityisen mielelläni kaikki ne tulokset, joiden mukaan katse kiertää mainokset ja vilkkuvat elementit verkkosivuilla. :-)
Tosin mikäli Nielsenin tutkimusta on uskominen, niin siinähän katsotaan ensimmäisenä juuri sille alueelle, jossa yleensä on mainos, siis yläpalkkiin/banneriin.
Noissa Nielsenin tutkimuksen esimerkkisaiteissa ei nähdäkseni ollut mainoksia F-alueen alla. Sitäpaitsi juuri Nielsenin sivuillahan väitetään, että bannerit ja vilkkuvat mainokset jätetään huomiotta. http://www.useit.com/alertbox/20030428.html
Nähdäkseni Nielsen ei väitä, että F-alue tarkoittaisi tarkkaan määritettyä alaa: voihan se F alkaa vaikka banneririvistön altakin?
Suurimmassa osassa saitteja taitaa olla se ns. tärkeä sisältö aseteltu F:n muotoon ja se sitten ohjaa katsettakin.