Kun olen juuri kuullut, kuinka vaikeaa voi olla Suomessa, teknologian edelläkävijämaassa, saada vedettyä yhteen toimistotilaan tarvittavia internet-yhteyksiä ja jopa hoitaa muuta asiaankuuluvaa logistiikkaa, ei voi kuin hymyillä ajatukselle mahdollisuudesta käyttää palveluja ja tietoa missä ja milloin tahansa, ajasta ja paikasta riippumatta. Tällaista kuvaa kuitenkin maalataan Fujitsun asiakaslehden Netin uudessa numerossa, josta iso osa on omistettu nimenomaan ubiyhteiskunnalle ja sen mukanaan tuomille ”arjen älypalveluille”.
Pidän lluusiosta tulee totta -artikkelissa esitetystä ajatuksesta, jonka mukaan tämän päivän nuoret kasvavat kuin huomaamatta ubi-maailmaan, joka ”ei ole teknologiavetoinen, vaan sisältö- ja palveluvetoinen – siis käyttäjien asialla. Muutenkin suunta on yhä enemmän teknologiasta palveluihin, joka tuntuu monista ubiikkiyhteiskuntaa käsitelleistä artikkeleista unohtuneen. ”Teknologian lisäksi tarvitaan yhteiskunnallista ja käyttäytymistieteellistä osaamista, psykologiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa, suunnittelua tavalliselle ihmiselle. Keskeistä on ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen suunnittelu”, Verkottumista ja vaihdantaa -artikkelissa kerrotaan. Käyttäjien on pystyttävä luovimaan alati läsnä olevan teknologian keskellä, mikä edellyttää siltä helppoutta ja hyvää käytettävyyttä. Huippukeksinnöistäkään ei ole hyötyä, ellei niitä pysty käyttämään.
Hyvä lehtijuttu bongaus! Aika ympäripyöreästi, mutta kuitenkin hypettäen ubiikkia kuvataan Netin jutussa. Toivottavasti näitä juttuja ubiikista tulee enemmän ja laajemmin, murros tulee olemaan iso kun äly läsnäistyy kaikkialle. Joku voisi kansantajuisen kirjankin(suomenkielisen) mielellään aiheesta kirjoittaa. Mitä Marjut sanot väitteestä, että käytettävyyssuunnittelun pitää nousta tasolle 2.0 ubiikkiyhteiskunnan tultua? Tähän asti käytettävyys on käytännössä aina liittynyt näkyvään teknologiaan: esineet, koneet, elinympäristöt, tietokoneen/mobiilipäätelaitteen käyttöliittymät. Kun tietosisältö ja palvelut häviävät näkyvistä ja ovat läsnä-älyltä tilattavissa personoidun käyttöliittymän läpi, niin vanhan liiton käytettävyysasiantuntijat ovat helisemässä. Tottakai perusteoriat pitävät edelleen kutinsa, mutta käytettävyystutkimuksen painopiste muuttuu rajusti. Minkälainen on käytettävin käyttöliittymä, kun palvelut tulevat tyhjästä? Toivoisin, että sitten ei enää tarvittaisi kuin yksi käyttöliittymä, joka hoitaa yhteydet kaikkiin tarjolla oleviin palveluihin. Minä en ainakaan jaksa opetella tuntemaan kaikkien esineiden, koneiden, rakennuksien, paikkojen, yrityksien, julkisen hallinnon, tapahtumien, järjestöjen, ystävien ja sukulaisten tietoyhteydenottotapoja.
Netin jutun ympäripyöreä tyyli selittyy varmaankin sillä, että kyseessä on asiakaslehti, jonka pitää olla ymmärrettävä ja helposti lähestyttävä mahdollisimman monelle – myös meille ei-asiakkaille. Vastaavia juttuja olisi tosiaankin hyvä olla enemmänkin, kansantajuisesti esitettyinä, sillä näkisin, että esimerkiksi älykodit ovat mitä suurimmassa määrin ikääntyvän väestön juttu: väestön, jonka osuus kasvaa ja jolla on maksukykyä ja -halua satsata elämänlaatuun.
En ihan tavoita ajatustasi siitä, että ubiikkiyhteiskunnan myötä käytettävyyden huomioimisessa tapahtuisi jokin suurempi ”hyppäys”, sillä oikeastaan päinvastoin tämä ammatti edellyttää kaiken aikaa ajan tasalla olemista ja tulevaan suuntautumista. Konvergenssista ja mobiilisuudesta taidetaan puhua tällä hetkellä eniten, ja ubiikkiyhteiskuntaanhan nekin liittyvät. Jos tulevaisuudessa jokin vielä entisestäänkin korostuu, niin tarve standardoiduille ja yhdenmukaisille ratkaisuille, joissa riittää eniten haasteita. Kerro lisää, kuinka käytettävyystutkimuksen painopiste mielestäsi muuttuu?