Käytettävyys ja käyttöliittymäsuunnittelu on ollut alana mielestäni aina miellyttävän sukupuoleton, mutta harhauduttuani tarkastelemaan Nielsen Norman Groupin henkilöstön esittelyjä, jouduin miettimään asiaa uudelleen. Viidestätoista esitellystä 10 on naisia! Ja niiden viiden miehen joukkoon mahtuvat itse johtajat, siis Nielsen, Norman ja Tognazzini. Mielenkiintoista. Tuntemieni alan tekijöiden keskuudessa jakauma on pitkälti samankaltainen, asiantuntijanaisten enemmistö, joita johtavat miehet. Poikkeuksiakin tietysti on. Toisaalta taas kun ajattelen kaikkia lukemiani noin sataa käytettävyysblogia, on joukossa olevien naisten määrä suorastaan minimaalinen.
Tästä voisi vetää varsin mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Sukupuolijaottelu on vähän tympeää, etenkin yleistykset, mutta onko kärjistettynä niin, että käytettävyydessäkin miehet näkyvät, naiset tekevät?
Jotenkin minusta tuntuu, että naisten osuus asiablogeista [ellei neuleblogeja lasketa] on kaikkiaan aika alhainen.
Ja nyt kun mietin, niin näyttää siltä, että naiset eivät ole esillä oikein missään muualla kuin julkkisskenessä. Vrt. Iltalehden vaikutusvaltaisin nainen -kisa, jonka ehdokkaat suurelta osin hömppätähtiä.
http://www.iltalehti.fi/2006/04/08/200604084363207_vi.shtml
Tuo Iltalehden lista on tosiaankin masentava, ja luulenpa, että asiablogiaavistuksesi osuu liiankin kohdilleen. Niitä muutamia löytämiäni poikkeuksia luen sitten sitäkin suuremmalla innolla. Jossain näin jotain tutkimusta blogien sukupuolisuudesta, mutta tietenkään en sitä enää löydä. Mutta mikä tekee käytettävyydestä naisten jutun, vai tekeekö mikään?
Mielenkiintoinen kysymys. Itse TKK:lla opiskelleena voin vakuuttaa, että siellä ainakin käytettävyys on enemmän naisten kuin miesten juttu. No joitakin poikia käytettävyyden jatkokursseille aina eksyy (peruskurssi on pakollinen kaikille tietotekniikan opiskelijoille), mutta oman havaintoni mukaan he eivät ole sitä perinteistä koodaaja-sakkia, vaan ennemminkin esim. design-orientoituneita. Olen myös ymmärtänyt, että jotkut valitsevat käytettävyyden, koska sitä pidetään helppona. Voisi sanoa, että käytettävyys kärsii TKK:lla jonkinlaisesta katu-uskottavuus ongelmasta…
Miksi käytettävyys on sitten käytännössä enemmän naisten juttu? Kun pohdin tätä kysymystä, mulle tuli mieleen sanonta/lausahdus, jonka oon pannut merkille parin viimeisen kuukauden aikana monen eri ihmisen suusta: ”Siis tän (esim. tiskikone tai keittiön osa) täytyy olla miehen suunnittelema. Tää on siis niin epäkäytännöllinen…”. Juontaako kaikki juurensa siis tästä perinteisestä asetelmasta, että miehet suunnittelee+tekee ja naiset käyttää?
Olisivatko naiset keskimäärin luonnostaan empaattisempia. Käyttäjille suunniteltaessa asetutaan toisen rooliin ja mietitään tämän parasti, siinä missä koodatessa tyypillisesti mietitään, kuinka päästäisiin itse helpommalla.